Cutting kick and snare – bassorumpu, virveli ja kellokäyrät

Bassorumpuja leikataan tyypillisesti 180-400 Hz:n kohdalta. Joissain genreissä skuuppi on tosi heavy-niin paljon kuin eq:sta irtoaa. Tavoitteenani on kuitenkin muokata rummuista ensin mahdollisimman luonnolliset, joten extreme sikseen. Usein bassarilla on merkittävästi energiaa 100-200 Hz:n välillä, jota leikkaamalla bassolle vapautuu tilaa. Leikatessa kuuntelen, kuinka paljon ja terävällä kellolla voin leikata, ennen kuin bassarin äänin rupeaa muuttumaan. Sweetpotissa basson ääni aukeaa ja erottuu selvemmin, muuttamatta liikaa bassarin ääntä. Kannattaa myös kuulostella 500-1000 Hz:n väliltä leikkausta. Tässä vaiheessa teen kuitenkin vain tuon 200-400 Hz:n leikkauksen. Bassarin ulkopuolisesta mikistä oli jo alustavasti leikattu ylempiä taajuuksia, koska sen ajatuksena on usein tuoda botnea, KicIn mikin ollessa enemmän napsumikki, eli beaterin iskua varten. Käytinkin reippaammin diskanttileikkuria (LPF), koska päällekäiset saman soittimen äänitykset tuovat helposti mutaa yhdistettyyn raitaan. KicOut sisältää myös paljon vuotoja muista rummuista, joten diskanttileikkuri puhdistaa koko rumpusetin äänimaisemaa:

How to eq kick in. -6 dB cut/ 240 Hz, cleaning mud.
How to eq kick out. -6 dB cut/ 240 Hz, cleaning mud. Cutting lower with LPF.

Virvelin ylämikrofoni. Kun mahdolliset ikävästi resonoivat taajuuden on taltutettu (yleensä 300-1000 Hz välillä), hyökätään mutaa vastaan. Jos virveli kuulosta ”mätkähtävältä” (yleensä suurempi rumpu, löysemmällä virityksellä), löytynee tuo muta 250-500 Hz:n väliltä. Tiukan ja jotenkin resonoimattoman/ flatin rummun osalta kannattaa etsiä leikattavia taajuuksia 500-1000 Hz:n väliltä (usein varsin nasaalia saundia). Alla kuvassa leikkaan mutaa (400 Hz) ja nasaalia klangia (700 Hz) API5500-eq:n fiksatuista taajuuksista. Leikkaan pieteetillä ja kuuntelen fiilisraitojen kanssa, että leikkaan vain tarpeettomia taajuuksia enkä tapa virvelin ääntä. 1-3 dB:n leikkaus riittää avaamaan ääntä melkein aina. Jyrkennän ja tarkennan samalla filttereitä, jotta saan virvelin hieman fokusoidummaksi:

How to eq snare top, cleaning mud. Finetuning filters if needed.

Etsin vastaavasti virvelin alamikrofonista sen mutaisimman tai nasaaleimman taajuuden ja leikkaan 1-3 dB sweetpotissa. Aloitan etsimällä Q=1,5 ja siitä hienosäädän sopivasti. Yritän saada virveliraidat toimimaan mahdollisimman hyvin yhdessä, vaikka niillä on lähtökohtaisesti erilainen tehtävä: yläkalvo tuottaa virvelin bodyn ja alakalvo sille tyypillisen whakin ja sihinän. Jos alamikki on hyvin äänitetty, niin sieltä toki saa myös bottnea rumpuihin.

Cutting 100-1 kHz- kellokäyrällä selkeyttä 100-1 kHz

How to eq kick drum. API5500 and KickIn.

Vaikka en itse käyttäisi analogisia ekvalisaattoreita ennen kuin miksaamisesta on jo kohtalaisesti kokemusta parametrisilla digitaalisilla plugareilla, voi niistä ottaa oppia jo heti ensi metreillä. Käytän esimerkiksi API5500 eq:n fiksattuja taajuuksia, kun etsin korviini parasta taajuutta poistaa kellokäyrällä mutaisia tai muita ei toivottuja taajuuksia. Löydän näin muutamasta vaihtoehtoisesta taajuudesta parhaimmalta kuuluvan taajuuden. Yllä kuvassa on lopullinen bassorummun EQ-käppyrä. Olen lopulta leikannut 6 dB kellokäyrällä 240 Hz:n kohdalta.

Yllä vielä sama havainnollistettuna API5500 klooniplugarilla (leikkaus -4,5 dB/ 240 Hz). Vasemmassa reunassa on oikean API5500 eq:n käyrä analysoituna.

Ja yllä vielä templeitissä käyttämäni lähtökohta KickIn -raidan kellofiltterille, eli -4,5 dB 260 Hz:ssä. Taajuus ja kellokäyrän terävyys tulee Audified-DW Drum Enhancer -plugarista, jota tekemässä ovat olleen DW:n parhaat korvat perustuen pitkään kokemukseen rummuista ja niiden prosessoimisesta. Käytin itse paljon aikaa plugarin taajuuksien analysoimiseen, joiden perusteella sitten rakensin oman FabFilterin -tietopankkini hyvistä lähtökohdista aloittaa rumpujen prosessointi. Kotistudioharrastuksen ongelma ei ole saatavilla olevan tiedon puute, vaan niiden lähteiden löytäminen, jotka todella jotain osaavat. Yhdistettynä Micheal Whiten uskomattoman hienoon opetustyöhön, tuosta DW-plugarista sai vielä hyvän bonuksen rumpujen miksaamiseen.

Eli kun minulla on tietyt fiksatut ja koetellut taajuudet ja q arvona lähtökohtaisesti 1,5, niin hyvän lähtökohdan löytäminen -4,5 dB:n leikkauksella on varsin suoraviivainen prosessi. Ensin kuuntelen pelkästään käsittelyssä olevaa raitaa ja pyrin avaamaan sen saundin sopivalla taajuudella. Tämän jälkeen kuuntelen vielä prosessoidun raidan muiden rumpuraitojen ja edelleen fiilisraitojen kanssa, koska oikean taajuuden löytäminen on arvailua biisin fiiliksen kannalta, ilman biisin kontekstia. Hienosäädän tarpeen mukaan.

Kun tiedetään, että 100-1000 Hz:n taajuudella on näitä ei-toivottavia taajuuksia, on mielestäni helpompaa löytää oikea taajuus leikkaamalla ja käyttämällä on-off -tekniikkaa, kuin buustaamalla etsien.

Yksi tyhmimmistä myyteistä on, että miksatessa pitäisi välttää viimeiseen asti soolonappulan käyttöä. Aloittelevalle miksarille tälläinen lähestymistapa ei johda mihinkään. Kokeneet ammattilaisetkin kuuntelevat prosessointia sekä soolona että muiden raitojen yhteydessä. Mahdollisimman monta näkökulmaa johtaa parempaan lopputulokseen.

Cutting 100-1 kHz- kellokäyrällä selkeyttä 100-1 kHz

Filtterit ja yksittäisten resonoivien taajuuksien eliminoiminen ovat hyvä lähtökohta ekvalisoinnille. Kaikki akustiset rummut sisältävät kuitenkin n. 100-1000 Hz:n alueella taajuuksia, joiden leikkaaminen avaa rumpujen äänimaisemaa (cutting muddy, boxy, flat and honky frequencies, subtractive eq) sekä vapauttaa taajuuksia muiden soittimien käyttöön (frequency slotting/ allocation).

Yleisimmin opetettava tekniikka näiden taajuuksien löytymiseksi lienee ns. boost-sweep-cut, jossa boostataan terävällä 8-18 dB kellokäyrällä ja liikutetaan tätä alhaalta ylös ja takaisin etsittävällä taajuusalueella. Kun sitten etsittävä, vaikkapa mutainen taajuus löytyy, käännetään kello toisinpäin, jolloin mutaiset taajuudet leikkautuvat pois. Lopulta hienosäädetään leikkaus. Esimerkiksi bassorummun osalta oltaisiin voitu päätyä alla olevan kuvan mukaiseen leikkaukseen.

Itse en ole tuon tekniikan ystävä. Kun tällaista terävää buustausta liikuttaa, niin omiin korviini kaikki taajuudet kuulostivat huonoilta. Käytänkin tätä tekniikkaa lähinnä, jos kuulen raidoilta jotain todella ärsyttäviä taajuuksia, kuten edellisessä postauksessa kerroin.

Nyt ei kuitenkaan ole kyse yksittäisistä taajuuksista, vaan laajemmasta taajuuskaistasta, jota putsataan.

Digitaalisten parametristen ekvalisaattorien ongelma aloittelevan miksaajan kannalta on siinä, että kellokäyriä ja muitakin käppyröitä voi laittaa samalle raidalle todella monta. Lisäksi kellokäyrän terävyyden voi säätää neulan teräväksi. Kun mahdollisuuksia on liikaa ja netistä löytää loputtomasti vinkkejä niiden villistä ja ei-systemaattisesta käytöstä, itse ainakin eksyin täysin. Lopulta oli pakko ajatella asia uudestaan.

Kun hittejä on miksattu loputtamasti analogisilla ekvalisaattoreilla, joissa on tyypillisesti 3-4 korjainta (HPF/BELL/SHELF-BELL-BELL-LPF/BELL/SHELF), niin käytän itse lähtökohtana, että voin käyttää kutakin raitaa kohti 3-4 korjainta, jolloin asia yksinkertaistuu huomattavasti. Näillä korjaimilla on lisäksi usein omat taajuuskaistansa, mikä vähentää vaihtoehtoja huomattavasti. 100-1000 Hz:n välillä voi olla vain 2 korjainta käytössä. Muistutan itseäni toisinaan myös siitä, että yhdessä kaikkien aikojen suosituimmassa eq:ssa on vain kolme korjainta (NEVE 1073).

Edelleen lähtökohtanani on, että kellokäyrän terävyys on maksimissaan Q= n. 3, joka on analogisille ekvalisaattoreille jo harvinaista (Q-arvot otettu silmämääräisesti FabFilter PRO-Q 3:n käyrään vertaamalla):

Rare Q-values (Q=3/Fabfilter PRO-Q 3).

Jopa Q= n. 2 terävyys on harvinaista klassisissa ekvalisaattoreissa ja silti niitä käytetään kovin mielellään (toki muistakin syistä):

Max Q=2/Fabfilter PRO-Q 3.

Yhdessä parhaista ekvalisaattoreista tuo Q= n. 1.1, eikä sen terävyyttä voi muuttaa:

Q=1.1/Fabfilter PRO-Q 3.

Olenkin lähtenyt siitä, että 100-1.000 Hz:n välillä käytän lähtökohtaisesti vain yhtä kellokorjainta miksauksen tässä vaiheessa ja silloinkin lähtökohtaisesti terävyydellä Q=1,5, josta sitten etsitään sweetpotti. 3-4,5 dB leikkaus toimii minulla hyvin oikeata taajuutta etsittäessä, koska tuolloin kellokäyrän kuulee selvästi on-off -tekniikalla.

Klassikoita voi myös hyödyntää enemmänkin. Siitä tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Cutting ringing frequencies-resonoivien ja vinkuvien taajuuksien etsiminen ja leikkaaminen

Finding and cutting ringing frequencies (SnareBot).

Jos esimerkiksi virveli on dempattu huonosti ja jokin taajuus jää soimaan jokaisen iskun jälkeen ärsyttävästi, tai virvelin almikki on tallentanut korostuneita taajuuspiikkejä, etsin ja putsaan tällaiset pois kustakin rumpuraidasta. Tällaiset taajuudet (ringing frequencies) löytyvät hyvin eq-plugarin anaalyysiohjelmalla, jolloin silmin nähtävät äkilliset muista erottuvat piikit tai muita hitaammin nollautuvat taajuudet on helppo löytää ja leikata tarkasti ”boost-sweep-cut” -tekniikalla. Sopivan leikkauksen määrän kuulee parhaiten aktivoimalla ja passivoimalla vuorotellen leikkauksen (bypass on-off) sekä katsomalla analyysiohjelmasta, että leikattava piikki sulautuu muihin taajuuksiin. Yleensä tähän riittää 6-12 dB:n terävä leikkaus.

Filteröinnin jälkeen käynkin lävitse kaikki rumpuraidat ja eliminoin tällaiset ärsyttävät resonoivat ja vinkuvat taajuudet, mikäli niitä löytyy. Leikkaan korkeintaan 1-2 taajuutta, koska tarkoituksena ei ole muuttaa soittimen timbreä, vaan puhdistaa pieteetillä käsiteltävä raita häiritsevistä taajuuksista. Liiallisella käsittelyllä kun on taipumus vain huonontaa äänitettä. Jälleen tuo doonouhaarm…

Aloitan kuuntelemalla ensin rumpusettiä kokonaisuutena. Jos kuulen jonkin rummun jäävän soimaan häiritsevästi tiedyllä taajuudella, etsin kyseisen raidan laittamalla vuorotellen kunkin raidan äänettömäksi (mute). Jos soiminen häviää, tiedän mistä raidasta aloitan. Tuo taajuus löytyy usein jo silmilläkin eq:n analyysiohjelmalla.

Kun olen vaimentanut (tame) tällaiset epämiellyttävät selvästi kuultavat taajuudet, etsin vielä boost-sweep-cut -tekniikalla vaikeammin kuultavat soivat taajuudet yksitellen raita kerrallaan. Kaikki muut raidat passivoin, jotta kuulen tarkemmin nämä taajuudet. Yllä olevassa kuvassa n. 2 kHz kohdalla ylemmällä sinisellä (ei-aktiivinen) eq-käppyrällä käyn lävitse koko soittimen taajuusalueen filttereiden välistä, jolloin kuulen selvästi, mikäli jokin taajuus rupeaa soimaan ikävästi. Soimisen kuulee selvästi, koska olen buustannut 18 dB terävästi eli Q=8.

Jos näitä taajuuksi ilmenee useampia, leikkaan korkeintaan 1-2 pahinta taajuutta. Jo tämä riittää avaamaan raidan äänimaisemaa havaittavasti. Esimerkin kuvassa virvelin alamikrofoniraita kirkastuu selvästi leikkaamalla soivaa taajuutta n. 10 dB. Olen jättänyt näkyviin tilanteen ennen ja jälkeen leikkauksen. Käytännössä vain käännän buustatun eq-käyrän suuntaa ja hienosäädän leikkauksen.

Tällaisia vastaavia taajuuksia löytyy myös muista soittimista, varsinkin akustisista kitaroista ja pianosta. Käyn nopeasti myös nämä ryhmät lävitse.

Overheads, hats, toms and spacing- overheadit, hihatit ja tomit stereokentässä

OHs, Hats,Toms and RoomSt panning.

Kun rummut on nyt alustavasti putsattu tarpeettomista taajuuksista, tarkistan overheadien leveyden ja että hihatit ovat panoroitu stereokentässä samaan paikkaan, kuin missä ne ovat pelkästään kuunneltaessa overheadejä.

Aloitan kuuntelemalla ainostaan overheadejä ja säädän molemmat raidat samalle voimakkuudelle, jolloin virveli kuuluu stereokentässä keskeltä. Tarkistan vielä suurentamalla audioraitoja, että virvelin transientit ja aaltomuodot ovat täsmälleen päällekkäin ja samansuuntaiset eli samassa vaiheessa. Tämän vuoksi splittaan aluksi mahdollisen overheadien stereoraidan kahdeksi monoraidaksi jo valmisteluvaiheessa.

Kun kukin overheadien mikrofonipari tallentaa tietyn kuvan rumpujen stereokuvasta, etsin tuon sweetpotin säätämällä kummankin OH-raidan panorointia. Kun panorointi on oikea, rumpujen stereokuvasta tulee selkeä. Hieman kun taittovirhe tulisi korjattua laseilla. Usein näkee, että overheadit on panoroitu täysin laitoihin, jolloin stereokuva kuulostaa kovin teennäiseltä. Jos stereokuvaa pitää levittää, voi sen tehdä luontevammin esimerkiksi koko rumpuryhmästä tätä tarkoitusta varten tehdyllä plugarilla. Stereokuvan koherentti laajuus on olennaista rumpujen äänikuvan kannalta ja helpottaa oleellisesti jatkoprosessointia.

Tämän jälkeen aktivoin hihattiraidan ja kuuntelen jälleen mistä sen sweetpotti löytyy overheadien stereokuvan alta. Kun asian tekee tässä järjestyksessä, rumpujen saundi aukeaa selvästi. Oikean hihatin panoroinnin kuulee kyllä selvästi, kun tietää mitä kuuntelee.

Teen vielä saman tomeille overheadien ohjatessa niiden panorointia. Tomit tosin kestävät muita paremmin panorointia, varsinkin silloin kun tomiraitojen voimakkuutta on madallettu tai jopa poistettu ja jätetty ainostaan fillit leikkaamatta. Käsittelen myös itse tomiraitoja, mutta tässä vaiheessa haen niiden oikeat paikat, jolloin muiden rumpujen vuodot tomiraitoihin ohjaavat ne oikeisiin paikkoihin stereokentässä. Ajatuksenanihan oli miksata rummut ensin mahdollisimman luonnolliselta kuuluviksi.

Tarkistan vielä, että huonemikrofonien stereokuva on luonteva.

Lopuksi aktivoidaan kaikki raidat, tuodaan rumpuryhmän liuku perusasentoon ja kunkin rummun voimakkuus tarkistetaan suhteessa muihin rumpuihin ja koko biisiin. Itse kuuntelen ensisijaisesti, miten liukujen nostaminen ja laskeminen vaikuttavat virvelin ja bassorummun ”vireeseen”. Kun rumpusetti on äänitetty kokonaisuutena, niin luonnolliset volyymit ja oikea panorointi avaavat rumpusaundin. Taittovirheinen saundi on epäselvä…

Filttereiden sweetpotit

Kun perusfiltteröinti on tehty, jatkan rumpufilttereiden sweetpottien etsimisellä.

Jätän taustalle soimaan jälleen ainoastaan akustiset kitarat, basson, ehkä jonkun kevyen maton ja solistin sekä säädän rumpuryhmän volyymiä hieman korkeammalle (n. 3-4 dB), jotta kuulisin filtterien aiheuttamat muutokset helpommin. Tämän jälkeen etsin jokaisen rumpumikin osalta ensin HPF- ja sitten mahdollisesti LPF -filtterien sweetpotit seuraavassa järjestyksessä: ensin tilamikit ja overheadit, sitten bassarit, edelleen haitsut ja tomit sekä lopuksi virvelin-usein sen tärkeimmän rummun. Filtterien paikkojen täytyy istua kun hansikas taustaraitoihin, joiden äänimaisemaa kuuntelemalla tuo sweetpottikin löytyy varsin helposti.

Esimerkiksi huoneen tilamikin osalta kuuntelen, kuinka paljon huoneen alimpia taajuuksia biisin fiilis kaipaa tempo huomioiden. Nostan filtteriä 10-15 Hz kerrallaan ylöspäin ja kuuntelen milloin tuo tila istuu fiiliraitojen taustalle. Ennen jokaista muutosta passivoin (bypass) filtterin ja vasta siirron jälkeen aktivoin filtterin uudelleen. Näin filtterin vaikutus ja muuttuminen on helppo huomata. Painan lopulta parhaimman taajuuden muistiini. Seuraavaksi toistan saman, mutta nyt kuuntelen, miten filtterin nostaminen vaikuttaa bassorummun ääneen ja painan mieleeni parhaimman taajuuden. Vielä toistan saman, mutta kuuntelen nyt, miten filtteröinti muuttaa virvelin ääntä ja milloin se on mielestäni parhaimman kuuloinen. Viimeisellä kerralla kuuntelen kaikkia näitä raitoja, samalla kun siirrän filtteriä korkeammalle. Lopulta hienosäädän filtterin korkeuden ja etsin sopivan kompromissin, yleensä virvelin eduksi. Toistan vielä saman LPF:n kanssa, jotta huoneen ääni ei ole liian tumma fiilisraitaan nähden, muttei niin kirkas, että pellit rupeavat ylikorostumaan ja sotkemaan rumpujen ja fiilisraitojen selkeyttä. LPF:n osalta aloitan 1-3 kHz:stä ja nostan filtteriä ylöspäin, jolloin tuon huoneen ja koko rumpujen äänen avautuminen on helppo huomata mitä korkeammalle noustaan. Tarkistan saman vielä tulemalla alaspäin 20 kHz:stä. Eli kuuntelen, miten LPF:n korkeuden muutos vaikuttaa bassarin beaterin iskuun, tomeihin, pelleihin ja varsinkin virveliin.

Finding the sweetpot for HPF and LPF. Cleaning mud at 400 Hz. Saatan jo filtteröinnin yhteydessä poistaa joitakin muitakin mutaisia taajuuksia, joskin opetteluvaiheessa kannattaa filtteröidä kaikki soittimet ensin, jolloin on helpompi edetä systemaattisesti.

Sama menettely toistetaan sitten kaikkien rumpuraitojen osalta ja tarvittaessa tarkistetaan aiempaa filtteröintiä, sillä tomien filtteröinti vaikuttaa virveliin ja virvelin muihin rumpuraitoihin. Säätämistä jatketaan miksauksen edetessä, joten pyrin etenemään nopeasti turhaa hinkkaamista välttäen. Jos en löydä selvää suosikkitaajuutta, niin tässä vaiheessa riittää, jos ollaan oikeilla huudeilla.

Filttereistä kootusti

Aiempien postausten kuvista voi helposti nähdä, kuinka perusfiltteröinnillä on saatu putsattua hieman jokaista raitaa. Kun tällaiset pienet asiat kumuloituvat vähitellen miksauksen edetessä, on muutokset helppo havaita äänittämällä filtteröidyt raidat nyt seuraavaksi verrokkistereoraidaksi ”FilteredMix” ja vertaamalla sitä edelliseen ”LevPanMix”-versioon;-D. Naais….

Filttereiden tehtävänä on siten putsata äänikuvaa tarpeettomista taajuuksista, erotella soittimia toisistaan, fokusoida soittimia ja koko biisin äänimaisemaa sekä vaikuttaa soittimien sijoitteluun syvyyssuunnassa. Filttereitä toki käytetään myös erikoisefekteissä, kuten ”puhelinefektissä”, jota usein käytetään vokaalien kanssa kikkailtaessa. Mutta niistä joskus paljon myöhemmin…

How to eq piano-kiipparit ja filtterit

Pianon ja kiippareiden osalta lähinnä putsaan tarpeettomia taajuuksia, riippuen siitä, mikä niiden rooli on biisin kannalta. Kuvan piano soittaa jonkinlaista riffiä ilman bassotavaraa, mikä näkyy hyvin alla olevassa kuvassa. Olen jättänyt jälleen yli oktaavin turvamarginaalia alimmista sävelistä. Pianoäänityksessä mikrofonit ovat poimineet huoneen laadukasta ääntä sekä pianon resonansseja 300 hertzistä alaspäin, joita en leikkaa, jotta pianon ääni olisi mahdollisimman luonnollinen ja tasapainoinen jatkoprosessointia varten. Samalla olen hieman fokusoinut pianoraitaa selvemmäksi.

How to eq pianoriffs. Cleaning unnecessary lower frequencies for other instruments. Slightly focusing and opening sound with LPF.
How to eq organs. Cleaning unnecessary lower frequencies for bass and kick.

Yllä kuvassa olen hieman putsannut urkusaundista tarpeettomia alataajuuksia sekä fokusoinut äänikuvaa hieman filttereillä. LPF on n. 10 kHz:n korkeudella, koska äänityksen kiippareiden tarkoituksena ei ole täyttää ylempiä taajuuksia, vaan tuottaa jonkinlaista keskialueen taustamattoa ja satunnaisia juoksutuksia biisin mausteeksi.

Olenkin nyt putsannut kaikista soittimista tarpeettomia taajuuksia ja fokusoinut soittimia, jolloin koko miksauksen äänimaisema on avautunut jo kuultavasti. Seuraavaksi etsitään vielä filttereiden tarkemmat paikat jatkoa varten.

How to eq Vocals-laulu ja filtterit

How to eq lead vocals. HPF about an octave lower than the lowest notes to keep the body of the LVocs. HPF -18 dB/oct to get them more focused.

Etsin ensin päävokalistin esityksestä sen matalimmat nuotit ja leikkaan jälleen noin oktaavia alempaa Kuvasta näkyy hyvin, kuinka leikkaaminen on vapauttanut lauluraidalle tarpeettomia taajuuksia muille soittimille. Leikkaan jyrkästi (HPF -18 dB/oct), mikä osaltaan fokusoi ja tuo enemmän etualalle laulusolistin esitystä.

How to eq BVocs group. Cutting higher but only HPF -12 dB/ oct. BVocs needs to be behind the Lead.

Ohessa kaikkien taustalaulajien kumulatiivinen eq-snapshotti BVocs-raidalta. Jotta taustalaulajat saadaan taka-alalle, leikkaan niitä hieman ylempää (kuvassa n. -3 dB päävokalistin esityksen alempien sävelten kohdalta). Vastaavasti leikkaan aivan korkeimpia taajuuksia, koska korkeimmat taajuudet heikkenevät nopeasti, mitä kauemmaksi taustalaulajat siirtyvät suhteessa päävokalistiin. HPF ei myöskään ole niin jyrkkä (tässä -12 dB/oct), jotta taustalaulajien esitys ei fokusoituisi niin selvästi. Tämä osaltaan auttaa niitä jäämään päävokalistin taustalle, jolloin äänimaisema kuulostaa kolmiulotteisemmalta (syvyysvaikutelma). Kopioin tarpeen mukaan eq-käppyrän yksittäisille raidoille, jolloin voin hienosäätää filttereitä kunkin taustalauluosuuden mukaisesti.

How to eq bass 2-basso ja filterit 2

Edellisen postauksen perusfilteröinti toimii verrokkina, johon voin verrata toista käyttämääni filteröintitapaa, johon viittasin. Kopioinkin bassoryhmän sellaisenaan rinnakkaiseksi ryhmäksi, johon olen kopioinut vielä filtereineen BassAMP-raidan, jolle sitten olen lisännyt säröä. Tämän vaihtoehdon ideana on, että alempia ja ylempiä taajuuksia voi käsitellä eri tavalla ja liukuja säätämällä löytää sitten sopiva balanssi. Sitten vain säädetään molemman ryhmät samalle volyymille ja vertaillaan ryhmiä vuorotellen miksauksen edetessä, kumpi toimii paremmin. Tämä on muutoinkin hyvä tapa opetella uusia juttuja. Jos kokeiltava juttu ei toimi yksinkertaiseen verrokkitapaan nähden, on taas oppinut jotain uutta. Ohessa sama kuvina:

Filtering bass group.
Filtering clean DI -signal 200-250 Hz.
Filtering BassAMP-signal 200-700 Hz for vibe.

Vahvarin signaalia ja sen kopiota voi usein filtteröidä paljon ylempää, koska bassoraidat sisältävät melkoisesti mutaa 200-500 Hz:n alueella, jolloin filteröinti puhdistaa ja avaa välittömästi yhdistettyä bassosignaalia. Tuo muta on helppo todeta, laittamalla verrokkiryhmään eq-plugari ja kellofiltteri (bellcurve) tuolle alueelle + 6dB…

Adding distortion to the doubled BassAMP-signal.