Leadvocal, controlling dynamics-vokaalit ja dynamiikka

How to mix vocals. Controlling dynamics.

Nyt kaikista audioraidoista on käytännössä puhdistettu audion laatua heikentäviä ja tarpeettomia taajuuksia (subtractive eq) lukuunottamatta päävokaaleita (HPF n. 80 Hz). Kuuntelen lauluosuuden yksin sekä yhdessä muiden raitojen kanssa. Laulaja on kuitenkin hyvä ja äänitys tehty jonkinlaisessa eristetyssä ja varsin kaiuttomassa tilassa. Kuuntelen lähinnä mahdollisia mutaisia (muddy), honottavia/nasaaleita (boxy/nasal) ja ärsyttäviä (edgy, sibilance) taajuuksia. Usein äänitystilan oma saundi korostuu liiaksi. Basso-treble -balanssinhan pitäisi olla varsin luonnollinen, koska siihen verrattiin kaikkia muita soitinryhmiä ja niiden soittimia. Vaikka nykyisin laulun ylempiä taajuuksia korostetaan, ei kuitenkaan ole vielä sen aika omassa systeemissäni. Teen ainoastaan pienen ylempien taajuuksien korostamisen tiltshelffillä, jolloin päävokaali pääsee hieman paremmin esille. Koska mitään erityistä korjattavaa ei ole, niin lähden seuraavaksi selvittämään lauluesityksen dynamiikkaa.

Kaupallisesti tuotetun biisin vokalistin laulua on helppo seurata. Vokalistin ääni ei missään vaiheessa hypi korville tai häviä kuulumattomiin. Jotta oma miksauskin olisi laadullisesti lähempänä kaupallista tuotosta, on syytä kontrolloida lauluraidan dynamiikkaa, eli hiljaisimpien ja voimakkaimpien lauluosasten suhdetta. Mitä hevimmäksi genre menee, sitä vähemmän tunnutaan tuota dynamiikkaa avostettavan. Oma miksaus on kuitenkin hillittyä nääsvillerokkenrollia, jolloin dynamiikkaakin saa olla enemmän.

Ennen kuin kosken komperssoriin tai muuhun dynamiikkaprosessoriin, analysoin lauluraidan dynamiikan kuuntelemalla sitä muiden raitojen kanssa. Koska vokalistin ääni ei juurikaan huku eikä toisaalta erotu voimakkuudeltaan häiritsevästi missään vaiheessa, on lauluraita äänitetty todennäköisesti kera jonkinasteisen kompressoinnin. Ajan lauluraidan myös oppimismielessä plugarin lävitse, jolloin voin todeta, että voimakkaimpien ja hiljaisempien kohtien ero on hillityt about 8 dB. Hyvin äänitetty! Sama kuvina:

How to mix vocals. Finding the laudest parts (-19 dbFS).

Yllä laulajan ääni on voimakkaimmillaan n. -19 dBFS ja alla vastaavasti hiljaisimmillaan n. -26.7 dBFS eli vajaa 8 dB (26.7-19.0 dB):

How to mix vocals. Finding the quiet parts (-26.7 dbFS).

Alustavasti kokeilenkin kaventaa dynamiikan puoleen, josta sitten voi hienosäätää dynamiikkaa miksauksen edetessä. Käytän omaa perusasetustani hillitylle kompressoinnille doonouharm-hengessä: ratio 2:1, attack 10 ms, release 40 ms, jolloin ylimmästä kuvasta näkyy visuaalisesti selvästi, kuinka tresholdin ylittävän audion dynamiikka on puolittunut ration mukaisesti. Treshold on laskettu juuri hiljaisimpien laulukohtien tasolle. Näin kompressorin ”neula” liikkuu mukavasti 0-4 dB välillä laulun dynamiikkaa seuraten. Vielä tarkistan, että kompressoitu ja kompressoimaton raita ovat kuta kuinkin samalla voimakkuudella ja kompensoin tarvittaessa kompressorin output-volumea kompressorista käsin. Tiputan ration 1.5:1, jotta vokaaliin jäisi tässä vaiheessa hieman enemmän luonnollista dynamiikkaa.

Yllä oleva tilanne on hyvä esimerkki siitä, että asioita ei kannata arvailla, tai kritiikittömästi ottaa vastaan neuvoja. Ilman analysointia, ylikompressoinnin vaara olisi ollut ilmeinen. Nyt jos olisin vielä soveltanut tilanteeseen ehkä kaikkein yleisintä youtuben kompressori-juttua, eli olisin laittanut peräkkäin 1176 + LA2A:n, olisin hävittänyt laulusta luonnollisen dynamiikan kokonaisuudessaan (yleensä demoissa kompressoidaan yhteensä noilla värmeillä GR 8-12 dB…).

Bass, Drums and the Groove II- basso, rummut ja groove II

Käytin edellä yhdistettyjä bassoraitoja (DI+Amp), joka tuottikin varsin hyvän perus bassosaundin. Päätin kuitenkin vielä kokeilla splitatuilla bassoraidoilla. Pyrin jatkuvasti analysoimaan eri analogisia laitteita ja niiden plugarimallinnoksia ja niiden presettejä, koska niitä analysoimalla voi löytää varsin toimivia peruspresettejä. Monien gurujen mielestä tämä on ehdoton no-no. Tässä kuitenkin klassinen splittaus, jossa DI on splitattu LPF- ja AMP HPF -filtterillillä. Näin kumpaakin raitaa voi käsitellä erikseen ja yhdistetyn bassosaundin basso-diskanttisuutta on helppo säätää erikseen joko liulla tai eq:lla. Toimii. Jo aivan peruspresetti tuotti helposti muhkea bassosaundin, jota on helppo käsitellä edelleen kompressorilla ja limiittierillä. Mutta näistä myöhemmin lisää. Alla olevien raitojen yhdistelmään voi sitten laittaa oman eq:n ja poistella mutaa ja leikata liikaa bassoisuutta suhteessa bassorumpuun.

How to mix bass. Basic splitting: DI 150-250 Hz, AMP150-250 Hz + warming and focusing top.
How to mix bass. Basic splitting: DI 150-250 Hz, AMP150-250 Hz + warming and focusing top.

Balancing guitars -kitaroiden balansoiminen

Edellisen postauksen 100 Hz:n kontorolloiminen tehdään usein myös dynaamisella eq:lla tai multiband-compressorilla. Ajatuksena on tällöin, että eq tai compressori (kuten alla olevassa kuvassa C6 Wavesilta) leikkaa taajuuksia vain silloin, kun ne korostuvat liikaa, esimerkiksi joidenkin sointujen, liian aggressiivisen tatsin tai demppaamisen (palm mute) yhteydessä. Muulloin nuo taajuudet resonoivat normaalilla voimakkuudella hallitusti. Tämä auttaa osaltaan estämään sitä, että miksauksesta tulisi staattisella eq-leikkauksella saundiltaan liian ohut. Miksauksessa säilyy tällöin paremmin myös esityksen luonnollinen dynamiikka.

How to mix guitars. Controlling the low end with multiband compressor (Waves C6).

Ja alla kontrolloin tuon saman alueen liiallista korostumista staattisella eq:lla. Leikkaus vapauttaa taajuuksia erityisesti virvelin perustaajuudella (n. 180 Hz), jolloin virvelin saundi avautuu jälleen hieman lisää.

How to mix guitars. Controlling the low end with static eq (FabFilter Pro Q-3).

Mikäli kitara tuntuu yleisestikin liian bassovoittoiselta, leikkaan alempia taajuuksia ja vastaavasti korostan ylempiä taajuuksia ns. tiltshelf-korjaimella. Korjain vapauttaa tilaan kaikille muille soittimille, esimerkiksi basson usein tarvitseman 700-1000 Hz:n alueelta.

How to mix guitars. Balancing too bass heavy recording with static eq (FabFilter Pro Q-3).

Olen edellä esittänyt erilaisia tapoja avata kitaran saundia leikkaamalla tunkkaisia taajuuksia tai korjaamalla yleisesti liian bassovoittoista saundia tiltshelf-korjaimella. Olennaista on kuitenkin kuunnella prosessoinnin vaikutusta (sekä itse kitaran että muiden soittimien osalta) ja tehdä lopulliset ratkaisut muiden raitojen soidessa siten, että prosessointi tukee biisin fiilistä.

Tässä vaiheessa ainoastaan puhdistan kitaroista tarpeettomia taajuuksia, jotta miksausprosessi pysyisi mahdollisimman systemaattisena ja siten paremmin hallinnassa. Tarkistan vielä on-off -tekniikalla, että olen parantanut miksausta. Mikäli en huomaa parannusta, niin perun prosessoinnin. Vältän myös liian suuria muutoksia. Miksauksessa on kyse lukuisista pienistä parannuksista, jota vievät miksausta eteenpäin.

API 550 and guitars- API 550 ja kitarat

How to mix guitars. API 550A and sweet bell cut at 100 Hz.
How to mix guitars. API 550A and sweet shelfs (100 Hz / 5kHz).

API 550A ja B ovat erittäin suosittuja ekvalisaattoreita kitaroiden prosessoimiseen. Yläkuvan kellokäyrän ja alakuvan hyllykäyrien analyysikuvista näkee hyvin, mistä syystä analogisia filttereitä hehkutetaan usein musikaalisiksi. Käyrät ovat hyvin laajoja ja ne sopivat hyvin kitaroiden ja muidenkin soitinten yleiseen muokkaukseen. Molempien kuvien 100 Hz:n leikkaus on hyvin tyypillinen kitaroille. Molempien leikkausten johdosta kitaroista vaimennetaan mutaisia taajuuksia, jolloin kitaran saundi avautuu ja muuttuu diskattipitoisemmaksi. Alemman kuvan ylempien taajuuksien hyllykäyrä korostaa vielä enemmän kitaran yläpäätä (presence/ air).

Analogisten ekvalisaattorien käyrien analysoiminen nopeuttaa huomattavasti oppimisprosessia. Niiden käyrät ovat pienellä vaivalla siirrettävissä esimerkiksi FabFilterin kaltaisiin eq-plugareihin, joiden käsittely on vähemmän kokeneelle kotistudiomiksarille huomattavasti helpompaa jo niiden antaman visuaalisen palautteen johdosta. Itse saatan prosessoida kitaran FabFilterillä ja laittaa sen eteen tai taakse jonkin analogisen emulaation tuottamaan vain analogisen hardwaren kaltaista miellyttävää säröä ilman eq-käppyröiden säätöä.

Saatan myös lisätä API-emulaation FabFilterillä tekemäni perusfiltteröinnin päälle, koska FabFilterin filtterit ovat monipuolisemmin säädettävissä. API 550 -emulaation 100 Hz:n kellokäyrä saattaisi toimia hyvin yhdessä filtterien kanssa ja putsata oheisessä äänityksessä korostunutta 100-300 Hz:n aluetta. Näin voin yhdistää analogisten ja nykyaikaisten plugareiden parhaimmat ominaisuudet.

Bass, Drums and the Groove- basso, rummut ja groove

Nyt kun rumpujen äänimaisemaa on putsattu ja avattu leikkaamalla ja kontrolloimalla tarpeettomia taajuuksia sekä vapautettu näitä taajuuksia muiden soittimen käyttöön, laitan basson pelittämään rumpujen kanssa. Basso ja rummut muodostavat useimmiten biisin grooven, joten niiden täytyy toimia hyvin yhdessä.

Jaoin aiemmin bassoraidat kahteen vaihtoehtoiseen settiin (perufiltteröity verrokki ja splitattu). Jatkan perusfiltteröidyn yhdistetyn (DI+Amp) Basses-raidan käsittelyllä. Biisin basso on niin hyvin äänitetty, että pelkästään verrokkisetin prosessoimisella päässee maaliin.

Tarkistan vielä nopeasti, että bassoraidat ovat hyvässä vaiheessa keskenään ja että basson ja rumpujen taimaus on kohdallaan ja riittävän tiukka, jotta biisin groove pysyy kasassa alusta loppuun. Rumpujen ja basson pääiskujen (grooven luovien aksenttien) tulee osua kuta kuinkin kohdalleen. Taimaus (riittävä kvantisointi) kuuluu ennemminkin äänitys- ja valmisteltuvaiheeseen, kuin miksausvaiheeseen. Tarkistan kuitenkin ajoituksen ja teen tarvittavat korjaukset.

Helpotan edelleen basson jatkokäsittelyä kaventamalla hieman sen dynamiikkaa jo tässä vaiheessa. Liian voimakkaita tai liian hiljaisia basson näippäilyjä tasoitan Wavesin Bass Riderilla, jolloin jatkossa compressoreille ei jää liikaa vastuuta siitä, että basson grooven voi kuulla koko biisin ajan kaikkien muiden raitojen alta. Tällaisen perustasoituksen voi tehdä myös manuaalisesti esim. tasoittamalla kunkin fraasin tai yksittäisten nuottien volumea hieman (clip gain), jotta yksittäiset sävelet eivät häviä tai korostu liikaa. Tasoitan vain 2-4 dB bassoraidan dynamiikkaa, jolloin sen miksaminenkin on helpompaa. Tässäkin kaupalliset verrokit ohjaavat basson miksaamista, koska hyvässä miksauksessa basso ei katoa missään vaiheessa kuulumattomiin.

How to mix bass. Controlling levels, Waves Bass Rider.
How to mix bass. Cutting unnecessary frequencies that will open up the sound of the kick and the snare. Boosting and focusing the low end.

Leikkaamalla bassosta tarpeettomia taajuuksia, avaan sekä virvelin että bassorummun saundia. Yläkuvassa olen vapauttanut taajuuksia virvelille, varsinkin n. 180 (virvelin perustaajuus), 350 ja 3000 Hz:n kohdalta. On-off -tekniikalla kuulen parhaiten ne leikattavat taajuudet, jotka avaavat rumpujen äänimaisemaa välittömästi, ilman että basson oma saundi juurikaan kärsii leikkauksista. Kuvan leikkauskohdissa (160-200 Hz ja 250-500 Hz) on tyypillisesti taajuuksia, jotka tekevät basson tunkkaiseksi. Virvelin ja bassorummun transientit tarvitsevat itselleen tuon n. 3 kHz:n taajuuden, mistä syystä olen leikannut bassoa tuosta hieman. Basso puolestaan kaipaa tyypillisesti n. 700++ Hz:n taajuuksia, jotta se erottuisi pienemmissä napeissa ja kajareissa, mistä syystä olen hieman korostanut tuota taajuutta. Samalla tuo taajuus myös avaa/kirkastaa nätisti virvelin äänikuvaa. Win-win. Bassoleikkurin olen siirtänyt suurinpiirtein bassorummun perustaajuuden yläpuolle, jotta bassorumpu pääsee selkeämmin lävitse taustalta. Tuon leikkauskohdan sweetpotin kuulee selvästi. Vielä buustaan bassoa hyllykorjaimella n. 100+ Hz:n korkeudelta, jotta saan bassosta irti enemmän bassotaajuuksia, joita se on menettänyt hieman bassoleikkurin myötä. Bassoa ja rumpuja yhteensovittaessani, kuuntelen lähinnä näitä ryhmiä. Tarkistan lopuksi fiilisraitojen ja muidenkin raitojen kanssa, että groove-ryhmä tukee hyvin biisin fiilistä.

Cleaning the drumbuss -rumpuryhmän resoinoivien taajuuksien heikentäminen

Ja viimeiseksi avaan vielä rumpuryhmän äänimaisemaa leikkaamalla hieman joitakin resonoivia taajuuksia. Käytän etsinnässä apuna analysaattoria ja on-off -tekniikkaa. Esimerkiksi kuvan alin leikkaus teki bassorummun aiempaa hieman erottuvammaksi. Äänikuva oli bassorummun osalta hieman epäselvä, joten osasin etsiä näitä mutaisia taajuuksia 100-300 Hz:n taajuudelta. En halunnut kuitenkaan koskea virvelin perustaajuuteen (hieman alle 200 Hz), jolloin avaavan taajuuden etsiminen oli varsin suoraviivainen tehtävä. Alimman leikkauksen olin voinut hyvin tehdä basariraidalla, jolloin olisin voinut leikata vieläkin enemmän, ilman että leikkaus olisi vaikuttanut virveliin.

How to mix drums. Last tweaks-cleaning drumbuss.

Tarkistan vielä kertaalleen rumpuihin tekemäni prosessoinnit passivoimalla ja aktivoimalla (on-off) uudestaan kaikki rumpujen plugarit yhdellä kerralla. Toimii-jatketaan eteenpäin bassosta.

Toms and the bleed- tomiraitojen kuminan hallinta

How to mix toms. Finding right levels for bleeds with tom group slaider.

Hyvin yleinen tippi netissä tuntuu olevan, että tomiraidat leikataan pois tomifillejä lukuunottamatta. Ajatuksena on puhdistaa rumpujen äänimaisemaa tomimikkien jatkuvalta kuminalta. Vanhan koulukunnan vuotojen geittaamista ei taida enää kukaan juurikaan suositella.

Itse en leikkaa tomiraitoja pois, vaan ainostaan hiljennän niiden kuminaa tomiraitojen automatisoinnilla. Kuuntelen ensin koko rumpusettiä loopissa, jossa ei ole lainkaan tomifillejä, vaan ainoastaan vuotokuminaa. Tämän jälkeen etsin tomiryhmän slaiderilla sopivan sweetpotin, jossa varsinkin virveli kuulostaa parhaimmalta. Hyvässä äänityksessä tuo kohta löytyy jostain – 18 dB:n nurkilta yllättävän usein. Tällä kerralla se löytyi -19,7 dB:n kohdalta, jolloin virveli jotenkin aukeaa soimaan luontevasti. Jos tämän alemmas menee, niin koko rumpusetti rupeaa kuulostamaan ei-luonnolliselta. Itse käytän on-off -tekniikkaa, jolla kuulen muutoksen helpoimmin.

How to mix toms. Taming the bleed with volume automation for the sweetpot.

Tämän jälkeen palautan tomiryhmän slaiderin perusasentoon ja automatisoin tuon leikkauksen tomiraitojen volume-parametrille. Yllä olevassa kuvassa TomHi -radan volume on perusasennossa -1 dB:n kohdalla, jolloin pelkän kuminan kohdalla olen alentanut volumea -20,7 dB:iin (1+19,7). Juuri ennen tomia volume palautuu alkuperäiseen -1 dB:iin ja siltä taas hiljenee luonnolliselle kuperalla rampilla -20,7 dB:iin.

Enää ollaankin vailla koko rumpuryhmän mahdollista putsausta eq:lla.

Drums and gates- rumpujen vuotojen hallitseminen geittaamalla

How to gate kick drum (KickIn). Oxford Drum Gate. THE GATE!
How to gate kick drum (KickOut). FabFilter Pro-G.

Rumpujen äänet vuotavat kaikkiin lähimikkeihin. Virvelin mikrofoni esimerkiksi tallentaa aina myös bassorummun, peltien ja tomien ääntä. Tällaisia vuotoja hallitaan tyypillisesti geiteillä. Vuotoja toki voidaan hallita muillakin prosessoreilla, kuten ekvalisaattoreilla ja compressoreilla tai näiden yhdistelmillä.

Ylemmässä kuvassa olen vaimentanut noin puoleen bassorummun sisämikrofonin tallentamaa ääntä muista rummuista ehdottamasti parhaimmalla rumpugeitillä. En ole vaimentanut vuotoa kokonaisuudessaan, vaan olen jälleen kerran etsinyt sweetpotin kuuntelemalla rumpuraitoja fiilisraitojen soidessa taustalla. Kuuntelen, miten vuodon määrä vaikuttaa ennen kaikkea virvelin saundiin. Sweetpotissa virvelin ääni aukeaa geitin vaimentaessa bassorummun mikrofonin tallentamaa virvelin ääntä, joka aiheuttaa ääniaaltojen kumoutumista erivaiheisuuden johdosta. Samalla säädän geitillä KickIn-raidan kestoa hieman lyhyemmäksi, jotta bassorumpu olisi hieman iskevämpi (punch). Liiallisen geittaamisen johdosta rummuista katoaa helposti niiden ”aitous”. Duunouhaarm…

Alemmassa kuvassa olen lyhentänyt KickOut -raidan tallentamaa liian pitkää löysän rumpukalvon resonointia (havainnollistamistarkoituksessa toisella suositulla plugarilla), jolloin bassorummun saundi on hieman iskevämpi. Diskanttileikkuri ja kellokäyrä ovat jo putsanneet melkoisesti KickOutin tallentamia vuotoja koko rumpusetistä.

Geittaan usein myös hieman virveliraitoja rumpujen äänikuvan avaamiseksi. Tällöin kuuntelen erityisesti sitä, etten leikkaa vahingossa pois kevyimpiä rumpukapulakuvioita. Yleensä nämä saadaan säilymään automatisoimalla geitti (vaikkapa treshold). Oxford Drum Gate tosin hoitaa tämänkin homman mallikkaasti ilman automatisointiakin.

Geittaamalla voi näin putsata ja avata rumpujen äänikuvaa hallitusti, kunhan malttaa etsiä kullekin geitille sopivat sweetpotit. Geittaamisen tarve riippuu viime kädessä kovasti genrestä ja yleensäkin rumpujen prosessointiasteesta.

Phase aligning kick drums- bassorumpuraitojen vaiheen korjaus (MAAT phase shifter)

Phase alignment of kick tracks. MAAT phase shifter and Kicks.

Bassorumpuraitojen (KickIn-KickOut) vaiheen korjaamiseen on olemassa hyviä plugareita, jollei halua tyytyä vain vaiheen käännöllä testailuun ja silmämääräiseen ääniaaltojen kohdistamiseen, kuten aiemmassa bassoa koskevassa postauksessa tein. Yllä kuvassa yksi erityisen hyvä, eli MAAT phase shifter, jolla voi säätää todella tarkkaan kahden saman äänilähteen raidan vaihetta. Mitä paremmin raidat ovat keskenään vaiheessa, sitä enemmän niiden yhdistelmä tuottaa luonnollista botnea. Yllä olevassa kuvassa olen säätänyt bassoraitojen vaiheen, jotta ne tuottaisivat mahdollisimman lihavan ja iskevän (punch) saundin. Miksaamista opeteltaessa tällainen HC-hinkkailu ei toki ole tarpeen, mutta ruokahalu kasvaa tunnetusti syödessä…

Vastaavasti hienosäädän ainakin virveli- ja bassoraidat. Myös muiden rumpujen ja overheadien hienosäätäminen avaa ja lihavoittaa äänikuvaa havaittavasti.

Asiallisesti vaihevirheiden korjaamisessa on myös kyse rumpujen mutaisuuden puhdistamisesta ja saundin avaamisesta, koska eri vaiheessa olevat ääniaallot kumoavat osin toisiaan, ohentavat saundia ja tuottavat erilaisia artefakteja.

Cutting hats, toms, OHs and room – hihatit, tomit, overheadit ja tilamikit sekä kellokäyrä

Leikkaan vastaavasti muistakin rumpu- ja peltiraidoista mutaisimmat ja/tai nasaaleimmat taajuudet (subtractive eq).

Hihatit. Olen halunnut säilyttää hithatit mahdollisimman luonnollisina, joten en leikkaa niiden perustaajuutta, joka on biisissä n. 400 Hz:n kohdalla. Leikkaan noin oktaavin sen yläpuolelta, mikä avaa hihatin saundia ja vapauttaa nämä taajuudet vaikkapa basson ylä-ääniä (overtones) varten. Bassoa buustataan usein tuolla alueella, jotta se erottuisi paremmin pienemmistä kajareista ja nappikuulokkeista. Prosessoidummissa genreissä ja käsittelyssä hihatteja leikataan usein hieman ylempää ja reippaammin. Tarkistan vielä filttereiden paikat.

How to mix drums. Hihats, cutting mud. Subtractive eq.
How to eq rack tom. Cutting mud (400 Hz). Subtractive eq.

Yllä ja alla olevissa kuvissa olen leikannut tukkoisia taajuuksia tomeista. Nämä löytyvät tyypillisesti 200-400 Hz:n taajuuskaistalta. Toinen tutkittava alue on 600-800 Hz, jotka korostuvat helposti varsinkin pienemmässä tilassa äänitettäessä. Tomeilla ja bassorummuilla on usein outo kumiseva resonanssi 100-200 Hz:n välillä, jonka leikkaaminen terävällä kellokäyrällä avaa äänimaisemaa mukavasti. Bassoleikkuri voi vaihdella 40-90 Hz:n välillä riippuen rummuista, mikrofoneista, tilasta, temposta ja genrestä. Säädän filtterit fiilisraitojen soidessa taustalla-kuten muutkin filtterit ja leikkaukset.

How to eq floor tom. Cutting mud (400 Hz). Subtractive eq.

Overheadit. Luonnollisen rumpusaundin säilyttää hyvin leikkaamalla vähemmän jyrkällä bassoleikkurilla 90-250 Hz:n taajuuskaistalta. Akustiset overheadiraidat sisältävät tunkkaisia huonetaajuuksia 300-700 Hz:n alueella. Etsimällä oikean taajuuden ja leikkaamalla hillitysti (< 3 dB) laajalla kellokäyrällä, overheadien ja koko rumpujen äänimaisema avautuu mukavasti. Usein overheadejä käytetään vain symbaalimikkeinä hevimmissä genreissä ja prosessoitaessa voimakkaasti. Haen kuitekin edelleen luonnollisen kuuloisia rumpuja, joten prosessoin niitä doonouhaarm-periaatteella. Pelkästään overheadeista saa hyvässä tilassa tehdystä äänityksestä pienellä prosessoinnilla loistavan yleiskuvan koko rumpusetistä. Hinosäätäessä kuuntelen erityisesti miten leikkaus ja filtteri vaikuttavat virveliin ja basariin.

How to mix drums. Overheads, cutting mud (500 Hz). Subtractive eq.

Tilamikrofonien tärkeimmät alueet vastaavat hyvin tomeja ja bassaria: 200-400 Hz sisältää melkein aina mutaa ja n. 700 Hz:n alueen leikkaaminen avaa usein flättiä saundia. Ylätaajuuksilla kannattaa varoa symbaaleja, jotka sotkevat helposti koko rumpusaundin. Sopivat leikkaukset on mahdollista arvioida ainoastaan muiden raitojen soidessa taustalla. Olen päätynyt alla olevaan eq-käyrään, kuuntelemalla koko rumpusettiä akustisten kitaroiden, basson ja laulun soidessa taustalla. Soolonappulaakin käytin, jotta pystyin varmistumaan siitä, että po. raita ei kuulosta yksinäänkään tunkkaiselta.

How to mix drums. Room, cutting mud (360 Hz) and warming cymbals. Subtractive eq.