Mixhappens

Filepass-feedback-uusia oivalluksia miksausta helpottamaan, Filepass

Filepass-new innovative app to get feedback and payment from customers.

On kovin mielikuvituksetonta tuoda markkinoille jälleen uusi mallinnos tai muunnos klassikkokompuroista tai ekvalisaattoreista. Kuka oikeasti haluaa enää yhtään LA-2A -mallinnosta markkinoille? Miksei vaikka lisätä klassikoihin tarvittaessa näkyviin saatavia eq-käppyröitä, jolloin miksaaminenkin olisi nopeampaa. Onneksi joillakin sentään riittää hieman luovuuttakin luovalla alalla. Yllä kuva asiakkaalle lähetettävästä linkistä, jossa asiakas voi kommentoida yksinkertaisesti miksausta tai masterointia. Sovellus mahdollistaa mm. sen, että asiakas ei pääse lataamaan itselleen pakkaamatonta versiota biisistä ennen maksua. Miksaaja löytää fiksattavat kohdat nopeasti audiosta ja voi omassa näkymässään saman tien täpätä korjaukset tehdyksi ja lähettää asiakkaalle korjatun version hyväksyttäväksi tai lisäkommentteja varten. Ja mielellään vain yksi bändistä tekee yhteisesti sovitut kommentit: jos kaikilta kysyy, niin voi saada kommentin, jonka jälkeen audio vain on 3 dB kovemmalla kaikkien bändiläisten osalta;D…

Filepass-easy way to correct, check and finish your projects.

Filepass nopeuttaakin ja yksinkertaistaa oleellisesti miksaajan ja bändin/tuottajan/masteroijan etc. välistä yhteistyötä. Aika kun on rahaa ja pyörä jo keksitty…

Vastaavaan lopputulokseen pääsee kyllä lähettämällä asiakkaalle etukäteen mietityn exel-lomakkeen, jonka kommentit sitten voi rastittaa omalla näytöllä tehdyksi. Audioonkin voi sopivasti laittaa toistumaan sopivasti vaikka ”vedos”, jos maksun haluaa varmistaa. Filepassilla kyllä auttamatta saa PRO-respektiä, joskin kuukausilisenssilläkin on hieman hintaa.

Jos hintapolitiikka on OK, niin Filepassilla on mukava viedä eteenpäin omia miksausprojektejakin. Olen yllä lähettänyt itselleni linkin ja kommentoinut omaa miksaustani kotistudioni ulkopuolella, jolloin on helpompi olla objektiivisempi. Toisaalta fiksaukset saakin sitten tehtyä nopeasti ja järjestelmällisesti. Auttaa muutoinkin kuuntelemaan omaa tuotostaan objektiivisemmin.

Compressing drums – rumpujen kompressointi

Uh, mikä aihe! Tässä on niin paljon guruja kuin kertojaakin. Michael Whiten oppien mukaisesti säädän lähtökohtaisesti kaikille rumpuraidoille samanlaiset atakit, releasit, ratiot ja gr:t sekä saman kompuran. Ajatuksena on, että samoilla perussäädöillä kaikki rumpuraidat ikään kuin hengittävät samaan tahtiin. Ensin haetaan kompuralle sopivat perusasetukset rumpuryhmästä. Tämän jälkeen deaktivoidaan (mute) tämä kompura ja kopioidaan toimivat asetukset kunkin raidan omalle kompuralle perä jälkeen. Tämän jälkeen jokaisen raidan tresholdilla sitten etsitään po. rummun sweet potti.

Karkeasti jakaen käytän kolmea erilaista kompressointistrategiaa: kevyttä putsausta (natural compression), Dry In Your Face ja Big Drum Room (Classic Rock).

Peruskompressointi (natural): Atac 3 ms, release 1/16- nuotin mukaisesti nuottiarvo millisekunteina, 1,5-2:1 ja gain reduction 1,5-3 dB sweetpotti etsien. Kaikki peruskompurat hoitavat homman mallikkaasti. Loppuun on/ off -tarkistus, jolla tarkistetaan, että kompressorin toiminta on mahdollisimman artefaktiton, mutta rumpujen äänimaisema fokusoidumpi. Sopii hyvin luonnollisempiin genreihin.

Dry In Your Face: Api 2500 ja SSL-mallinnokset toimivat hyvin: A30 ms, R50-100ms, 4:1 ja Gr 3-6 dB. Rock ja HC tykkäävät tästä.

Classic Rock: isot rummut taustalla isohkossa tilassa. A 3 ms, R 1/16-1/8 nuottiarvon mukaisesi, 4-6:1 jokin klassikkokompura analogisella fiiliksellä esim. Vcomp Wavesilta. Gr esim. mainitulla kompuralla jotain 6+dB. Jotta rummut kuuluisivat hieman taaempaa, leikataan eq:lla hieman ylempia taajuuksia rumpuryhmästä.

Mikäli rummuista puuttuu vielä potkua, lisään ensin basari- ja virveliraitojen gruppeihin transientdesignerin, joilla voidaan esim. korostaa lisää atakkia ja pidentää tai lyhentää sustainia tapeen mukaan. Jos tämäkään ei riitä, niin kaikki kehälliset rummut (kick, snare, toms) voi vielä ohjata omalle yhteiselle grupille ja kompressoida voimakkaasti (parallel compression). Lopulta tämä kompressoitu raita tuodaan sweetpottiin liulla muiden rumpuraitojen rinnalle. Käyn näitä tarkemmin läpi seuraavassa postauksessa.

Drums Eq collection – rumpujen eq-käppyrät kootusti

Ohessa rumpujen eq-käppyrät kootusti rummuille oleellisten taajuuksien korostamisen jälkeen (additive eq):

”Thud” eli basarin perustaajuus (fundamental tone/punch) 50-100 Hz. ”Napsu-click-clarity” eli beaterin iskun korostaminen riippuu kovasti mausta ja genrestä. Itse tykkään 3-5 kHz napsusta kellofiltterillä ja 6-10 kHz:n väliltä löytyy usein mukavasti lisäselkeyttä (usein käytän tuolla alueella hyllykorjainta).

Yleensä basarin ulkopuolisen mikin ajatuksena on korostaa alapäätä ja sen perustaajuutta. Yläpäätä leikataan reilusti, koska basarin atakki saadaan sisämikistä ja leikkaamalla ylätaajuuksia poistetaan basarista turhaa mutaisuutta ja peltien kolinaa ja muiden rumpujen vuotoja, jota vain tekevät rumpusaundin epäselväksi. Yllä olevasta raidasta olen voinut leikata jopa 2 kHz:iin asti ilman, että leikkaus on juurikaan vaikuttanut Kick Outin saundiin. Oikean leikkauskohdan löytää jälleen kuuntelemalla sen sweet pottia, jolloin saundi aukeaa selvästi. Itse kuulen tämän ikään kuin kitaran kielen virittämisenä: oikeassa kohdassa sisä- ja ulkomikki jotenkin avautuvat ja resonoivat vireessä kuten viritetyt kitarankielet.

Virvelin ääniä kuvataan usein termeillä: body (150-250+-Hz), crack/smack (900-2500Hz), wires (3-5 kHz), head (6-10kHz). Yläpäässä kuuntelen ja varon, ettei haihatit korostu liikaa.

Koska yleensä kompressoin voimakkaasti virvelin alamikin (GR 8-12) ennen sen ekvalisoimista, otin kuvan tyypillisestä kompuran asetuksista:

Heavily compressing (GR -10 dB) Snare Bottom track.

Haitsuja korostan harvoin niiden putsaamisen jälkeen. Tarvittaessa oikean paikan löytää vain etsimällä. Yllä ”oikea paikka” on löytynyt n. 7 kHz:n kohdalta. Kovasti makuasioita, mutta kannattaa varoa liiallista terävyyttä ja kirkkautta, koska pellit yleensäkin syövät helposti vokaalien selvyyttä ja varastavat helposti yläpään taajuuksia.

Tomit ovat kuin bassorumpu: etsitään ja korostetaan perustaajuutta ja kepin iskua tarpeen mukaan. Atakki löytyy 3-5 kHz:stä ja ilmavuus siitä ylöspäin.

Overheadit tarvitsevat yleensä vain hieman hyllykorjainta 6-10 kHz ja tarvittaessa inasen 3-5 kHz:n presenssiä, joka rupeaa kuitenkin nopeasti peittämään vokaalien selkeyttä.

Mono room tai power mike on minusta lähinnä extramikki, joten käsittelen sitä hieman eri tavoin kuin tilamikkejä alla. Etsin reippaalla korostuksella yhden taajuuden joka tuo ”extraa” rumpumaisemaan. Yleensä tykkään hakea basarin ja virvelin atakkia huoneesta eli jotain 2-5 kilon väliltä.

Tilamikeistä lähinnä kuuntelen, voinko lisätä hieman alapäähän bodyä hyllykorjaimella (sininen pallukka) sen jälkeen kun oikea leikkauskohta on löytynyt (HPF). Yleensä myös 1.5-6 kHz:n alueelta löytyy jotain korostettavaa, jos huoneen saundi tuntuu liian tummalta. Peltien liiallista korostumista pitää kuunnella huolella, koska ne sotkevat helposti äänimaiseman epäselväksi, mikä korostuu vielä kompressoitaessa.

How to compress Electric Guitars – sähkökitara ja LA-3A

How to mix and compress Electric Guitars: easy way LA-3A, GR 3-5 dB during volume peaks.

Sähkärit tykkäävät maltillisesta kompressoinnista. Helpoimmalla pääsee alkuun klassikolla LA-3A, joka tuntuu toimivan melkein aina. Manuaalin mukaan atack time on 1.5 ms tai vähemmän ja release time 60 ms (50%) ja loput 0,5-5 sekuntia riippuen audiosta (program dependent). Kun vielä säätää ”Peak reduction” -namiskasta siten, että mittarin viisari näyttää 3-5 dB GR:ää (gain reduction), niin toimii melkein aina. Soolokitaraan ja akustisiin kannattaa kokeilla myös LA-2A -kompressoria, josta myös vokaalit ja basso tykkäävät (tykkäävät myös LA-3A:sta). Itse vaihtelin näitä 1176:n kanssa, kunnes opin kuulemaan niiden eron. Näitä voi sitten referenssinä verrata muihin kompuroihin. Sähkäreihin käytetään paljon myös Distressoria ja 1176:sta ja toki ihan normikumproitakin, joita tulee jokaisen audiosoftan (DAW) mukana. On tärkeää, että volyymi pysyy samana riippumatta siitä onko kompura toiminnassa vai ei.

How to eq Electric Guitars – sähkökitara ja eq

Olen ensimmäisessä vaiheessa putsannut kitaroista tarpeettomia, tunkkaisia, laatikkomaisia, nasaaleja tai teräviä (edgy, hizzy) taajuuksia. Jotta kitarat erottuisivat selvemmin muusta soitinmassasta, yritän nyt etsiä kullekin kitaralle sopivan korostettavan taajuusalueen joko kello- tai hyllykorjaimella. Analogiset klassikot on todettu toimiviksi ja niistä voi oppia paljon. Aiemmin jo postasin API:n klassikoiden kiinteistä taajuuksista, joista on helppo löytää biisin fiilikseen sopivat korostettavat taajuudet, esim. 1,5 kHz (plektra), 5 kHz (presence/brightness) ja 7 kHz (brightness/ air). Alla esimerkki klassikkopedaalin plugarimallinnoksen hyllykorjaimen eq-käppyrä analysoituna. Klassikko ihan syystä.

How to mix and eq electric guitars, tc electronics Dual parametric eq, easy and tasty highshelf filter.

How to mix and eq electric guitar: subtractive and additive eq.

Yllä lopullinen eq-käppyrä taustalla ”sooloa” soittavasta sähkäristä. Olen poistanut ensin hieman tyypillisiä kontrolloitavia taajuuksia. Korostin hyllykorjaimella kitaran kirkkautta hieman päävokaalien yläpuolelta, jottei kitaran ääni tee päävokaalia epäselväksi. Näin varsinkin siitä syystä, että biisissä on kaksi muutakin sähkäriä, joita olen korostanut 1-2kHz:n välillä hieman eri kohdissa eli juuri päävokaalien alapuolelta (allocation). Yleensä sähkäreillä ei ole merkitsevästi ylempiä taajuuksia, kuten kuvan analysaattorista voi nähdä. Kun sähkäri soittaa sooloa, niin en ole lähtenyt leikkaamaan ”puuttuvia taajuuksia” trebleleikkurilla (LPF/HC), jotta ne vähäisetkin ylemmät taajuudet tulisivat hyötykäyttöön…

How to eq Leadvocals – päävokaalit ja eq-alueet

How to mix lead vocals, eq-areas and typical eq-curve.

Ohessa vielä tyypillinen päävokaalien eq-käppyrä ja eri alueiden tyypillisiä nimityksiä. Tarkistan vielä myöhemmin 500-1000 Hz:n alueen miksauksen loppusuoralla sekä hyllykorjaimen korkeuden, jotta vokaaleihin saadaan sopiva kirkkaus suhteessa muuhun miksaukseen. Alle kilossa näyttäisi olevan jonkinlainen resonanssikertymä, kuten kuvasta näkyy. Päälinjat ensin…

How to eq and compress Leadvocals – Päävokaalit, eq & kompressointi

How to mix Leadvocals: typical eq-curve and double compression with SSL 9000 J and LA 2A

Kun vokaalien dynamiikkaa on kavennettu manuaalisesti, on niiden kompressoiminenkin helpompaa ilman artefakteja. Yllä eq- käppyrän jälkeen SSL:n kompura ottaa päävastuun dynamiikan tasoittamisesta tyypillisellä asetuksella: fast attack (3 ms), fast release (100 ms), ratiolla 4:1 sekä GR keskimäärin 6 db (satunnaisesti -10 dB). SSL:n konsolimallinnuksessa on omat rajoitteensa atakin ja releasin säädöissä, mutta toisaalta kun vaihtoehtoja on vähemmän, on sählättävääkin vähemmän. Käsiteltävällä raidalla olisin vielä voinut korostaa kompressointia peak-asetuksella (reagoi nopeammin transientteihin), mutta nyt toimi hyvin ilmankin. Yleisemminkin voisi todeta, että atakilla 0,5-3 ms ja releasilla 25-50 ms ei juurikaan voi mennä tämä piikkien tasoittelu pieleen, kunhan pitää GR:n (gain reduction) maltillisena 3-6 dB (suosittu 1176: A5, R7, GR5-10).

Tämän jäkeen vokaalien dynamiikkaa hillitään maltillisella 0-3 dB:n GR:llä käyttämällä LA2A kompuraa (tuo saundiin jonkinlaista mukavaa säröä (saturation)). Se seikka, että kompuran neula liikkuu koko ajan 0-3 dB:n haarukassa, kertoo siitä, että manuaalinen kompressointi ja SSL:n kompura ovat ovat lähtökohtaisesti säädetty hyvään lähtöpaikkaan. LA2A:n korvikkeena voi käyttää muitakin kompuroita aivan hyvin. Itse käytän tällöin lähtökohtaisesti säätöjä: AT 10ms/ Rel 80-150 ms/ GR 0-6 (0-3)/ soft knee.

Myöhemmin lisään usein vielä limiitterin tasoittamaan vokaalien piikkejä max 2-3 dB. Wavesin L1 tai mikä muukin limiitteri kelpaa tähän.

Yllä on tyypillinen kompurasetti, jolla ei helposti onnistu pilaamaan vokaalien dynamiikkaa. Kompuroiden säädön teen fiilisraitoijen soidessa taustalla, jotta minulla olisi kompuroinnille jokin vertailukohta. Ajatuksenahan on säätää vokaalien dynamiikka sellaiseksi, että laulu istuu taustamusan kanssa ja että laulu ei jää missään vaiheessa sen varjoon.

Kun aiemmassa vaiheessa on vokaaleista (kaikista raidoista) putsattu mutaiset ja nasaalit taajuudet, ei lauluraidan kompressointikaan korosta turhaan näitä taajuuksia. Yleensä kompressoinnin jälkeen, kun raidan voimakkuutta nostetaan vaikkapa esim. 3 dB, niin kaikki huohotukset ja ”ässät” korostuvat aivan yhtä paljon. Tämän vuoksi heikensin näitä hieman jo manuaalisesti. Kompressoinnin ja kompensoivan volyymin lisäyksen jälkeen huohotukset ovat edelleen about alkuperäisellä tasolla ja varsinainen lauluaines on sen sijaan mukavasti fokusoidumpi.

Korjaavan (subtractive eq) eq-käsittelyn jälkeen, korostan tarpeen mukaan päävokaalien ylempiä taajuuksia, jotta ne erottuisivat selvemmin muusta taustasta. Yllä tyypillinen eq-käyrä, jollainen tuntuu toimivan useimmiten, kunhan oikea prosessoinnin määrän vain kuuntelee huolella ja pysyy maltissa. Jos hyllykorjain (shelf filter) rupeaa korostamaan ”ässiä”, niin yleensä laitan sekä ennen että jälkeen kompuran de-esserit, jotta sibilantit pysyvät hallinnassa.

Alla vielä päävokaalien tuplauksen eq-käsittely: Yleensä vain kopioin päävokaalin eq:n enkä korosta ylempiä taajuuksia niin paljoa. Vastaavasti tuon bassofiltteriä (HPF/LC) ylemmäs, tässä n. 200 Hz:iin. Näin tuplattu tai päävokaaliraitaa muuten tukeva vokaaliraita pysyy hieman päävokaalien taka-alalla. Kun vielä käyttää hieman raffimmin de-esseriä, niin päävokaalin ja tuplauksen väliin saadaan hieman syvyyttä, tuplauksen vetäytyessä hieman taustalle. Sibilantit nimittäin luovat illuusion siitä, että audio on lähellä kuulijaa. Vastaavalla tavalla voi käsitellä myös taustavokaaleita.

How to mix doubled Leadvocals: less lows and highs; more compression with faster attack and more de-essing.

Manual compression – Audion valmisteminen kompressointia varten

Valmistelen ohessa vokaaleita kompressointia varten. Tarkistan ensin isommat kokonaisuudet: ovatko audion tasot suurin piirtein oikeilla tasoilla INTRO-VERSE-CHORUS- jne. Tämän jälkeen tasaan dynamiikkaa tarvittaessa fraasitasolla, sitten sanoittain ja lopulta sanojen lopukkeiden tai muiden osien osalta. Alennan alustavasti -3 dB erilaisia hengitysääniä ja korostuneita ”ässiä”, jotta ne eivät hyppäisi silmille, kuten eräässä Vain elämää -biisissä, joka lähestyy jo hengenahdistusta. Arvaatko?

How to mix: vocals, frase by frase -manual comperssion, preparing audio for compression, manual de-essing.

How to mix: vocals, word by word -manual comperssion, preparing audio for compression.

How to mix: vocals, manual levelling, preparing audio for compression.

How to mix: vocals, detailed manual comperssion, preparing audio for compression. manual de-essing.

Leadvocal, controlling dynamics-vokaalit ja dynamiikka

How to mix vocals. Controlling dynamics.

Nyt kaikista audioraidoista on käytännössä puhdistettu audion laatua heikentäviä ja tarpeettomia taajuuksia (subtractive eq) lukuunottamatta päävokaaleita (HPF n. 80 Hz). Kuuntelen lauluosuuden yksin sekä yhdessä muiden raitojen kanssa. Laulaja on kuitenkin hyvä ja äänitys tehty jonkinlaisessa eristetyssä ja varsin kaiuttomassa tilassa. Kuuntelen lähinnä mahdollisia mutaisia (muddy), honottavia/nasaaleita (boxy/nasal) ja ärsyttäviä (edgy, sibilance) taajuuksia. Usein äänitystilan oma saundi korostuu liiaksi. Basso-treble -balanssinhan pitäisi olla varsin luonnollinen, koska siihen verrattiin kaikkia muita soitinryhmiä ja niiden soittimia. Vaikka nykyisin laulun ylempiä taajuuksia korostetaan, ei kuitenkaan ole vielä sen aika omassa systeemissäni. Teen ainoastaan pienen ylempien taajuuksien korostamisen tiltshelffillä, jolloin päävokaali pääsee hieman paremmin esille. Koska mitään erityistä korjattavaa ei ole, niin lähden seuraavaksi selvittämään lauluesityksen dynamiikkaa.

Kaupallisesti tuotetun biisin vokalistin laulua on helppo seurata. Vokalistin ääni ei missään vaiheessa hypi korville tai häviä kuulumattomiin. Jotta oma miksauskin olisi laadullisesti lähempänä kaupallista tuotosta, on syytä kontrolloida lauluraidan dynamiikkaa, eli hiljaisimpien ja voimakkaimpien lauluosasten suhdetta. Mitä hevimmäksi genre menee, sitä vähemmän tunnutaan tuota dynamiikkaa avostettavan. Oma miksaus on kuitenkin hillittyä nääsvillerokkenrollia, jolloin dynamiikkaakin saa olla enemmän.

Ennen kuin kosken komperssoriin tai muuhun dynamiikkaprosessoriin, analysoin lauluraidan dynamiikan kuuntelemalla sitä muiden raitojen kanssa. Koska vokalistin ääni ei juurikaan huku eikä toisaalta erotu voimakkuudeltaan häiritsevästi missään vaiheessa, on lauluraita äänitetty todennäköisesti kera jonkinasteisen kompressoinnin. Ajan lauluraidan myös oppimismielessä plugarin lävitse, jolloin voin todeta, että voimakkaimpien ja hiljaisempien kohtien ero on hillityt about 8 dB. Hyvin äänitetty! Sama kuvina:

How to mix vocals. Finding the laudest parts (-19 dbFS).

Yllä laulajan ääni on voimakkaimmillaan n. -19 dBFS ja alla vastaavasti hiljaisimmillaan n. -26.7 dBFS eli vajaa 8 dB (26.7-19.0 dB):

How to mix vocals. Finding the quiet parts (-26.7 dbFS).

Alustavasti kokeilenkin kaventaa dynamiikan puoleen, josta sitten voi hienosäätää dynamiikkaa miksauksen edetessä. Käytän omaa perusasetustani hillitylle kompressoinnille doonouharm-hengessä: ratio 2:1, attack 10 ms, release 40 ms, jolloin ylimmästä kuvasta näkyy visuaalisesti selvästi, kuinka tresholdin ylittävän audion dynamiikka on puolittunut ration mukaisesti. Treshold on laskettu juuri hiljaisimpien laulukohtien tasolle. Näin kompressorin ”neula” liikkuu mukavasti 0-4 dB välillä laulun dynamiikkaa seuraten. Vielä tarkistan, että kompressoitu ja kompressoimaton raita ovat kuta kuinkin samalla voimakkuudella ja kompensoin tarvittaessa kompressorin output-volumea kompressorista käsin. Tiputan ration 1.5:1, jotta vokaaliin jäisi tässä vaiheessa hieman enemmän luonnollista dynamiikkaa.

Yllä oleva tilanne on hyvä esimerkki siitä, että asioita ei kannata arvailla, tai kritiikittömästi ottaa vastaan neuvoja. Ilman analysointia, ylikompressoinnin vaara olisi ollut ilmeinen. Nyt jos olisin vielä soveltanut tilanteeseen ehkä kaikkein yleisintä youtuben kompressori-juttua, eli olisin laittanut peräkkäin 1176 + LA2A:n, olisin hävittänyt laulusta luonnollisen dynamiikan kokonaisuudessaan (yleensä demoissa kompressoidaan yhteensä noilla värmeillä GR 8-12 dB…).

Bass, Drums and the Groove II- basso, rummut ja groove II

Käytin edellä yhdistettyjä bassoraitoja (DI+Amp), joka tuottikin varsin hyvän perus bassosaundin. Päätin kuitenkin vielä kokeilla splitatuilla bassoraidoilla. Pyrin jatkuvasti analysoimaan eri analogisia laitteita ja niiden plugarimallinnoksia ja niiden presettejä, koska niitä analysoimalla voi löytää varsin toimivia peruspresettejä. Monien gurujen mielestä tämä on ehdoton no-no. Tässä kuitenkin klassinen splittaus, jossa DI on splitattu LPF- ja AMP HPF -filtterillillä. Näin kumpaakin raitaa voi käsitellä erikseen ja yhdistetyn bassosaundin basso-diskanttisuutta on helppo säätää erikseen joko liulla tai eq:lla. Toimii. Jo aivan peruspresetti tuotti helposti muhkea bassosaundin, jota on helppo käsitellä edelleen kompressorilla ja limiittierillä. Mutta näistä myöhemmin lisää. Alla olevien raitojen yhdistelmään voi sitten laittaa oman eq:n ja poistella mutaa ja leikata liikaa bassoisuutta suhteessa bassorumpuun.