Olen ensimmäisessä vaiheessa putsannut kitaroista tarpeettomia, tunkkaisia, laatikkomaisia, nasaaleja tai teräviä (edgy, hizzy) taajuuksia. Jotta kitarat erottuisivat selvemmin muusta soitinmassasta, yritän nyt etsiä kullekin kitaralle sopivan korostettavan taajuusalueen joko kello- tai hyllykorjaimella. Analogiset klassikot on todettu toimiviksi ja niistä voi oppia paljon. Aiemmin jo postasin API:n klassikoiden kiinteistä taajuuksista, joista on helppo löytää biisin fiilikseen sopivat korostettavat taajuudet, esim. 1,5 kHz (plektra), 5 kHz (presence/brightness) ja 7 kHz (brightness/ air). Alla esimerkki klassikkopedaalin plugarimallinnoksen hyllykorjaimen eq-käppyrä analysoituna. Klassikko ihan syystä.
Yllä lopullinen eq-käppyrä taustalla ”sooloa” soittavasta sähkäristä. Olen poistanut ensin hieman tyypillisiä kontrolloitavia taajuuksia. Korostin hyllykorjaimella kitaran kirkkautta hieman päävokaalien yläpuolelta, jottei kitaran ääni tee päävokaalia epäselväksi. Näin varsinkin siitä syystä, että biisissä on kaksi muutakin sähkäriä, joita olen korostanut 1-2kHz:n välillä hieman eri kohdissa eli juuri päävokaalien alapuolelta (allocation). Yleensä sähkäreillä ei ole merkitsevästi ylempiä taajuuksia, kuten kuvan analysaattorista voi nähdä. Kun sähkäri soittaa sooloa, niin en ole lähtenyt leikkaamaan ”puuttuvia taajuuksia” trebleleikkurilla (LPF/HC), jotta ne vähäisetkin ylemmät taajuudet tulisivat hyötykäyttöön…
