Ohessa rumpujen eq-käppyrät kootusti rummuille oleellisten taajuuksien korostamisen jälkeen (additive eq):
”Thud” eli basarin perustaajuus (fundamental tone/punch) 50-100 Hz. ”Napsu-click-clarity” eli beaterin iskun korostaminen riippuu kovasti mausta ja genrestä. Itse tykkään 3-5 kHz napsusta kellofiltterillä ja 6-10 kHz:n väliltä löytyy usein mukavasti lisäselkeyttä (usein käytän tuolla alueella hyllykorjainta).
Yleensä basarin ulkopuolisen mikin ajatuksena on korostaa alapäätä ja sen perustaajuutta. Yläpäätä leikataan reilusti, koska basarin atakki saadaan sisämikistä ja leikkaamalla ylätaajuuksia poistetaan basarista turhaa mutaisuutta ja peltien kolinaa ja muiden rumpujen vuotoja, jota vain tekevät rumpusaundin epäselväksi. Yllä olevasta raidasta olen voinut leikata jopa 2 kHz:iin asti ilman, että leikkaus on juurikaan vaikuttanut Kick Outin saundiin. Oikean leikkauskohdan löytää jälleen kuuntelemalla sen sweet pottia, jolloin saundi aukeaa selvästi. Itse kuulen tämän ikään kuin kitaran kielen virittämisenä: oikeassa kohdassa sisä- ja ulkomikki jotenkin avautuvat ja resonoivat vireessä kuten viritetyt kitarankielet.
Virvelin ääniä kuvataan usein termeillä: body (150-250+-Hz), crack/smack (900-2500Hz), wires (3-5 kHz), head (6-10kHz). Yläpäässä kuuntelen ja varon, ettei haihatit korostu liikaa.
Koska yleensä kompressoin voimakkaasti virvelin alamikin (GR 8-12) ennen sen ekvalisoimista, otin kuvan tyypillisestä kompuran asetuksista:
Haitsuja korostan harvoin niiden putsaamisen jälkeen. Tarvittaessa oikean paikan löytää vain etsimällä. Yllä ”oikea paikka” on löytynyt n. 7 kHz:n kohdalta. Kovasti makuasioita, mutta kannattaa varoa liiallista terävyyttä ja kirkkautta, koska pellit yleensäkin syövät helposti vokaalien selvyyttä ja varastavat helposti yläpään taajuuksia.
Tomit ovat kuin bassorumpu: etsitään ja korostetaan perustaajuutta ja kepin iskua tarpeen mukaan. Atakki löytyy 3-5 kHz:stä ja ilmavuus siitä ylöspäin.
Overheadit tarvitsevat yleensä vain hieman hyllykorjainta 6-10 kHz ja tarvittaessa inasen 3-5 kHz:n presenssiä, joka rupeaa kuitenkin nopeasti peittämään vokaalien selkeyttä.
Mono room tai power mike on minusta lähinnä extramikki, joten käsittelen sitä hieman eri tavoin kuin tilamikkejä alla. Etsin reippaalla korostuksella yhden taajuuden joka tuo ”extraa” rumpumaisemaan. Yleensä tykkään hakea basarin ja virvelin atakkia huoneesta eli jotain 2-5 kilon väliltä.
Tilamikeistä lähinnä kuuntelen, voinko lisätä hieman alapäähän bodyä hyllykorjaimella (sininen pallukka) sen jälkeen kun oikea leikkauskohta on löytynyt (HPF). Yleensä myös 1.5-6 kHz:n alueelta löytyy jotain korostettavaa, jos huoneen saundi tuntuu liian tummalta. Peltien liiallista korostumista pitää kuunnella huolella, koska ne sotkevat helposti äänimaiseman epäselväksi, mikä korostuu vielä kompressoitaessa.
Mixhappens 