Bassorumpuja leikataan tyypillisesti 200-400 Hz:n kohdalta. Joissain genreissä skuuppi on tosi heavy-niin paljon kuin eq:sta irtoaa. Tavoitteenani on kuitenkin muokata rummuista ensin mahdollisimman luonnolliset, joten extreme sikseen. Usein bassarilla on merkittävästi energiaa 100-200 Hz:n välillä, jota leikkaamalla bassolle vapautuu tilaa. Leikatessa kuuntelen, kuinka paljon ja terävällä kellolla voin leikata, ennen kuin bassarin äänin rupeaa muuttumaan. Sweetpotissa basson ääni aukeaa ja erottuu selvemmin, muuttamatta liikaa bassarin ääntä. Kannattaa myös kuulostella 500-1000 Hz:n väliltä leikkausta. Tässä vaiheessa teen kuitenkin vain tuon 200-400 Hz:n leikkauksen. Bassarin ulkopuolisesta mikistä oli jo alustavasti leikattu ylempiä taajuuksia, koska sen ajatuksena on usein tuoda botnea, KicIn mikin ollessa enemmän napsumikki, eli beaterin iskua varten. Käytinkin reippaammin diskanttileikkuria (LPF), koska päällekäiset saman soittimen äänitykset tuovat helposti mutaa yhdistettyyn raitaan. KicOut sisältää myös paljon vuotoja muista rummuista, joten diskanttileikkuri puhdistaa koko rumpusetin äänimaisemaa:
Virvelin ylämikrofoni. Kun mahdolliset ikävästi resonoivat taajuuden on taltutettu (yleensä 300-1000 Hz välillä), hyökätään mutaa vastaan. Jos virveli kuulosta ”mätkähtävältä” (yleensä suurempi rumpu, löysemmällä virityksellä), löytynee tuo muta 250-500 Hz:n väliltä. Tiukan ja jotenkin resonoimattoman/ flatin rummun osalta kannattaa etsiä leikattavia taajuuksia 500-1000 Hz:n väliltä (usein varsin nasaalia saundia). Alla kuvassa leikkaan mutaa (400 Hz) ja nasaalia klangia (700 Hz) API5500-eq:n fiksatuista taajuuksista. Leikkaan pieteetillä ja kuuntelen fiilisraitojen kanssa, että leikkaan vain tarpeettomia taajuuksia enkä tapa virvelin ääntä. 1-3 dB:n leikkaus riittää avaamaan ääntä melkein aina. Jyrkennän ja tarkennan samalla filttereitä, jotta saan virvelin hieman fokusoidummaksi:
Etsin vastaavasti virvelin alamikrofonista sen mutaisimman tai nasaaleimman taajuuden ja leikkaan 1-3 dB sweetpotissa. Aloitan etsimällä Q=1,5 ja siitä hienosäädän sopivasti. Yritän saada virveliraidat toimimaan mahdollisimman hyvin yhdessä, vaikka niillä on lähtökohtaisesti erilainen tehtävä: yläkalvo tuottaa virvelin bodyn ja alakalvo sille tyypillisen whakin ja sihinän. Jos alamikki on hyvin äänitetty, niin sieltä toki saa myös bottnea rumpuihin.
