Cutting 100-1 kHz- kellokäyrällä selkeyttä 100-1 kHz

Filtterit ja yksittäisten resonoivien taajuuksien eliminoiminen ovat hyvä lähtökohta ekvalisoinnille. Kaikki akustiset rummut sisältävät kuitenkin n. 100-1000 Hz:n alueella taajuuksia, joiden leikkaaminen avaa rumpujen äänimaisemaa (cutting muddy, boxy, flat and honky frequencies, subtractive eq) sekä vapauttaa taajuuksia muiden soittimien käyttöön (frequency slotting/ allocation).

Yleisimmin opetettava tekniikka näiden taajuuksien löytymiseksi lienee ns. boost-sweep-cut, jossa boostataan terävällä 8-18 dB kellokäyrällä ja liikutetaan tätä alhaalta ylös ja takaisin etsittävällä taajuusalueella. Kun sitten etsittävä, vaikkapa mutainen taajuus löytyy, käännetään kello toisinpäin, jolloin mutaiset taajuudet leikkautuvat pois. Lopulta hienosäädetään leikkaus. Esimerkiksi bassorummun osalta oltaisiin voitu päätyä alla olevan kuvan mukaiseen leikkaukseen.

Itse en ole tuon tekniikan ystävä. Kun tällaista terävää buustausta liikuttaa, niin omiin korviini kaikki taajuudet kuulostivat huonoilta. Käytänkin tätä tekniikkaa lähinnä, jos kuulen raidoilta jotain todella ärsyttäviä taajuuksia, kuten edellisessä postauksessa kerroin.

Nyt ei kuitenkaan ole kyse yksittäisistä taajuuksista, vaan laajemmasta taajuuskaistasta, jota putsataan.

Digitaalisten parametristen ekvalisaattorien ongelma aloittelevan miksaajan kannalta on siinä, että kellokäyriä ja muitakin käppyröitä voi laittaa samalle raidalle todella monta. Lisäksi kellokäyrän terävyyden voi säätää neulan teräväksi. Kun mahdollisuuksia on liikaa ja netistä löytää loputtomasti vinkkejä niiden villistä ja ei-systemaattisesta käytöstä, itse ainakin eksyin täysin. Lopulta oli pakko ajatella asia uudestaan.

Kun hittejä on miksattu loputtamasti analogisilla ekvalisaattoreilla, joissa on tyypillisesti 3-4 korjainta (HPF/BELL/SHELF-BELL-BELL-LPF/BELL/SHELF), niin käytän itse lähtökohtana, että voin käyttää kutakin raitaa kohti 3-4 korjainta, jolloin asia yksinkertaistuu huomattavasti. Näillä korjaimilla on lisäksi usein omat taajuuskaistansa, mikä vähentää vaihtoehtoja huomattavasti. 100-1000 Hz:n välillä voi olla vain 2 korjainta käytössä. Muistutan itseäni toisinaan myös siitä, että yhdessä kaikkien aikojen suosituimmassa eq:ssa on vain kolme korjainta (NEVE 1073).

Edelleen lähtökohtanani on, että kellokäyrän terävyys on maksimissaan Q= n. 3, joka on analogisille ekvalisaattoreille jo harvinaista (Q-arvot otettu silmämääräisesti FabFilter PRO-Q 3:n käyrään vertaamalla):

Rare Q-values (Q=3/Fabfilter PRO-Q 3).

Jopa Q= n. 2 terävyys on harvinaista klassisissa ekvalisaattoreissa ja silti niitä käytetään kovin mielellään (toki muistakin syistä):

Max Q=2/Fabfilter PRO-Q 3.

Yhdessä parhaista ekvalisaattoreista tuo Q= n. 1.1, eikä sen terävyyttä voi muuttaa:

Q=1.1/Fabfilter PRO-Q 3.

Olenkin lähtenyt siitä, että 100-1.000 Hz:n välillä käytän lähtökohtaisesti vain yhtä kellokorjainta miksauksen tässä vaiheessa ja silloinkin lähtökohtaisesti terävyydellä Q=1,5, josta sitten etsitään sweetpotti. -4,5 dB leikkaus toimii minulla hyvin oikeata taajuutta etsittäessä, koska tuolloin kellokäyrän kuulee selvästi on-off -tekniikalla.

Klassikoita voi myös hyödyntää enemmänkin. Siitä tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: