Vaikka käytänkin valmiita eq-presettejä miksauspohjassa, niin kukin soitin, äänitys ja biisi ovat kuitenkin omanlaisensa. Käytänkin usein useampia valmiita presettejä, joista voin nopeasti valita sopivan. Alla kolme hieman erilaista presettiä.
Jos äänitys on tasapainoinen ja soittaja osaa hillitä plektraansa alemmilla kielillä, käytän lähtökohtana perusfilteröintiä.
Yllä mahdollisimman luonnollinen tatsi filteröintiin. Putsaan vain hieman ala- ja yläpään taajuuksia.
Yllä hieman jyrkemmät filtterit, jolloin kitara leikkaa paremmin muiden soittimien lävitse. Hieman yli 10 kHz kohdalla ylöspäin oleva ”pomppu” juuri ennen jyrkähköä -18 dB/oct filtteriä auttaa nostamaan kitaraa esille muiden soittimien joukosta. Olen vielä leikannut himan enemmän alataajuuksia, koska äänityksessä d-kieli resonoi vapaana kielenä hieman liikaa.
Alemman filtterin ajatuksena on putsata tarpeettomia taajuuksia heti kitaran alimpien kielten jälkeen. Perusvireessähän kitaran alimmat sävelet E-F-Fis-G (n. 80-100 Hz) korostuvat kompatessa kovin helposti, jollei soitto ja/tai äänitys ole aivan hallussa. Varsinkin vapaa E -kieli resonoi helposti tarpeettoman paljon, jolloin leikkaan n. 3 dB alimman sävelen kohdalta. Tämä estää osaltaan kitaran saundia kuulostamasta liian raskaalta/ turhan basso-muta- voittoiselta. Samalla se jättää tilaa bassolle ja bassorummulle, jotka tarvitsevat noita taajuuksia enemmän.
Mitä enemmän soittimia soi samaan aikaan, sitä enemmän kitaran bassotaajuuksia pitää kontrolloida. Tällöin tärkeimmiksi taajuuksiksi tulevat varsinkin n. 10 kHz:n nurkilla olevat taajuudet, joista kitaran yläpää pääsee mukavasti läpi biisin äänimaisemaan. Sähkökitaroita leikataan usein jo hieman alempaa, jolloin äänimaisema jakaantuu luonnollisesti siten, että sähkärit loistavat näillä alemmilla taajuuksilla ja akustiset tuovat mukavasti heleyttä (air) äänimaisema yläpäähän. Hyvällä soitinvalinnalla on jo iso merkitys äänikuvan onnistumiseen.
Mixhappens 