Virvelin body tulee pääasiassa sen yläkalvolta ja alakalvo tuottaa virvelille tunnusomaisen kirkkaan ”sähinän” (brightness, sizzle). Kuvassa filterit (-12 db/oct) putsaavat ja fokusoivat jo kuultavasti virvelin äänimaisemaa. Virvelin kirkkaus tulee sen alakalvolta, jolloin alakalvon ylempiä taajuuksia en lähde leikkaamaan tässä vaiheessa. Tässä HPF/LC -filter on hyvässä lähtökohdassa eli n. oktaavin virvelin perustaajuuden alapuolella. Vaikka kuvan filtterit ovat kutakuinkin hyvässä lähtöpaikassa, deaktivoin alussa ylemmän filtterin. Sen oikean paikan, mikäli sitä tarvitaan, säädän vasta muiden rumpuraitojen jälkeen. Virveli on rummuista tärkein (useimmiten), joten sen äänimaiseman viimeistelystä kannattaa nautiskella. Käytännössä kaikkien filtterien hienosäätö tapahtuu helpoimmin jo aiemmin kertomallani tavalla fiilisraitojen soidessa, jotta rumpujen äänimaisema tukisi osaltaan biisin fiilistä.
Omassa templeitissäni SnareTop HPF on 70 Hz ja SnareBottom 70 Hz. Alla vielä esimerkki SnareBotin filtteröinnistä, josta jo olen poistanut mutaa. Kokemuksen myötä poistan soitinraidoista yhdellä kerralla selvästi havaitsemiani ongelmataajuuksia. Opetteluvaiheessa tekisin kuitenkin itse vain yhden asian järjestelmällisesti kerrallaan kera fiilisraitojen. Alkuvaiheessa saatan tehdä filtteröinnin ja mudan poistamisen vain yhdistetyllä top/ bot – raidalla ja vasta tarvittaessa prosessoida raitoja erikseen, esimerkiksi geitata liian pitkää alakalvon rätinää lyhyemmäksi.
Mixhappens 