Do no harm-puhtaus/saus on puoli ruokaa

Putsataan liian matalia taajuuksia korvalle ja audiolaitteille.

Kun pohjamiksaus (LevPanRef) soi tasapainoisesti, pyrin tekemään mahdollisimman paljon sellaisia asioita, jotka vievät miksausta eteenpäin do no harm -periaatteella. Tehdään iso joukko pieniä liikkeitä, jotka suurella varmuudella vievät kohti kaupallista referenssiä. Jokainen yksittäinen toimenpide muuttaa äänimaisemaa vain vähän, siten että muutoksen kuulemiseksi täytyy kuunnella todella tarkkaan. Kyse on pienistä muutoksista, jotka kumuloituvat myönteisesti kymmenien seuraavien pienten miksausratkaisujen yhteistuloksena. Kaikkien liikkeiden pitäisi viedä miksausta samaan suuntaan, mikä edellyttää systemaattista lähestymistä ja tarkkaa kuuntelua sekä tehtyjen liikkeiden kontrollia. Jos jokin toimenpide ei vie miksausta havaittavasti haluttuun suuntaan, niin se kannattaa jättää tekemättä.

Kun kaupallinen miksaus ohjasi ensin tekemään pohjamiksausta kokonaisuutena tasapainoiseksi koko taajuusalueeltaan ja siten, että jokainen pääsoitin/-ääni on kuultavissa ja sopivassa suhteessa muihin audioraitoihin, niin seuraava vaihe on putsata kaikista raidoista sellainen aines, joka tekee miksauksesta jotenkin tukkoisen, epätarkan, nasaalin, terävän tai muutoin epämiellyttävän. Näin kaupallinen verrokki ojaa miksausprosessia eteenpäin: hyvä kaupallinen miksaus ei kuulosta tukkoiselta (muddy), laatikkomaiselta (boxy), nasaalilta (nasal), terävältä (edgy) jne.

Minusta helpoin ja ”vaarattomin” tapa on lähteä liikkeelle leikkaamalla liian matalia tai korkeita tarpeettomia taajuuksia sekä koko miksauksesta että yksittäisistä ääniraidoista. Tavoitteena on ensin ”avata” äänimaisemaa, poistamalla sekä koko miksauksesta että yksittäisistä ääniraidoista taajuuksia, jotka tekevät miksauksesta tukkoisia (muddy).

Lähdenkin liikkeelle filteröimällä (LowCut tai HPF) kaikki taajuudet koko pohjamiksauksesta 20 Hz:n kohdalta, kuten tämän postauksen kuvassa. EQ-plugari on SUBMIX-liulla, jolloin jokainen ääniraita kulkee tämän liun lävitse summattuna. Nämä taajuudet ovat liian matalia kuultavaksi eikä niitä kuule kuitenkaan ns. tavallisen kuluttajan normikuulokkeilla tai kajareilla. Nämä taajuudet vain tekevät tunkkaiseksi koko äänimaiseman. Usein masterointivaiheessa leikataan alimpia taajuuksia 30+ Hz:n taajuudelle asti. Ainostaan ns. klubi-miksauksissa nämä taajuudet ovat tärkeitä, joten ohitan ne tässä yhteydessä.

LowCut-filtterit ovatkin kekeinen työkalu jatkossa. ”Kuran” poistamisen ohella filttereillä on toinenkin keskeinen tehtävä. Ne jollain tavalla fokusoivat koko miksausta tai yksittäisiä soittimia siten, että niiden erottaminen on helpompaa. En tiedä suomenkielistä hyvää vastinetta tällä fokusoitumiselle. Englanninkielessä on tälle hyvä ilmaisu ”dense”. It makes the bass more dense. Hyvä lähtökohta on käyttää -12dB/oct -filteriä, mutta kannattaa kokeilla myös -6/-18/-24 -”slouppia”. -12db/oct -kuvaa filtterin syvyyttä. Tällöin filtteri leikkaa audiota 12 dB kutakin oktaavia kohti. Jokainen jyrkkyys vaikuttaa audioon eri tavalla ja oikea jyrkkyyden eli sweetpotin löytää kyllä tarkalla kuuntelulla.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: