Kun kaikki on järjestyksessä heti alusta alkaen, on itse miksaaminen helpompaa, nautinnollisempaa ja nopeampaa. Kaikki löytyy helposti sekä nimien, sijainnin ja värikoodauksen perusteella. Jokaisen ryhmän voi vielä ottaa yksittäin esille, jolloin ei-työstettävä osio ei hidasta menoa. Tästä esimerkkinä jo aiemmin kuvassa vilahtanut aGits -ryhmä.
Oma systeemini vasemmalta oikealle: rummut, percussiot, bassot, akustiset kitarat, sähkärit, kiipparit, taustalaulajat, itse artisti, grupit, mixit ja mainout. Alaryhmät saatan siirtää itse soittimien jälkeen. Ihan fiilispohjalta-systeemillä. Miksauksen edetessä lisään vielä kaiuille, muille efekteille jne. omat liukunsa. Joku tykkää ottaa jo pääkaiut esille tässä vaiheessa, mutta itse välttäisin sitä vielä. Efektoiminen jo tässä vaiheessa edellyttää kohtalaista kokemusta ja on helppo tapa tuhota koko miksaus. Ensin tehdään mahdollisimman paljon asioita, jotka kohtalaisella varmuudella vievät miksausta oikeaan suuntaan ja myöhemmin tehdään vasta rohkelikompia ratkaisuja. Miksauksen ensimmäinen sääntö: ”Doonouhaarm”.
Lopuksi printtaan tämän stereoraidaksi ”LevPanMix”, johon sitten vertaan jatkossa miksauksen edistymistä. Jokaisen vaiheen pitäisi kuulostaa jatkossa hieman paremmalta, jolloin tiedetään, että ollaan oikeilla jäljillä. Lisään nämä referenssimiksaukset rinnakkaisille raidoille vielä templeitin kohtaan REFS, jota yllä olevassa kuvassa ei ole näkyvissä.
Mixhappens 