LevPan-miksaus ryhmä kerrallaan

LevPan-mix, ryhmä kerrallaan

Kun kaikki raidat on tuotu ja koottu ryhmiin, säädän kaikkien ryhmien yksittäisten soittimien liut alas, jolloin kaikki raidat ovat äänettömiä. Kaikki ryhmäraidat ovat edelleen perusasennossa.

On monta tapaa aloittaa tämän jälkeen soittimien voimakkuuden keskinäisen voimakkuuden säätäminen (Lev-mix). Joku aloittaa laulajasta ja lisää sitten tärkeysjärjestyksessä soittimia ja soitinryhmiä. Toiset aloittavat mieluummin rummuista ja bassosta ja pyrkivät luomaan hyvän grooven muille soittimille ja laulajalle. Jokaiselle tavalle löytyy puolustajansa ja perustelunsa.

Itse päädyin lopulta siihen, että aloitan miksauksen ryhmittäin. Esimerkiksi akustiset kitarat, kuten yllä kuvassa, on varsin helppo miksata keskenään. Usein kitarakomppi tms. on äänitetty kahteen kertaan, jolloin toinen panoroidaan vasemmalle ja toinen oikealle. Melkoisella varmuudella nämä miksataan samalle voimakkuudelle, jolloin korvien avuksi voi katsoa, että liukujen vierellä olevat ”valopalkit” ovat samalla tasolla (kuvassa aGitRtm ja sen tuplaus). Sitten lisätään mahdolliset muut akustiset tähän stereokenttään. Ensi vaiheessa panoroin soittimet L-lc-C-rc-R -ajatuksella eli esim. kick-snare-bass-lvoc -keskelle (Center), jonka jälkeen tasoitan muut soittimet vammalle (L) ja oikealle (R) ja loput mahdollisesti johonkin välimaastoon, kuten kuvassa esim. arpeggiokuviota soittavan akustisen vasemman puolen puoliväliin ”lc” (L53). Moni miksaa vain LCR-systeemillä, jolloin saadaan helposti hyvä stereoleveys miksaukseen ja efektit sopivasti kuulumaan väleistä. Tätä perustellaan usein myös sillä, että todellisuudessa vain harva istuu kuuntelemassa musiikkia ihanteellisesti kahden kajarin välissä. Moni kuuntelutilanne lähenteleekin monoa, kuten esimerkiksi kuunneltaessa ”keittiömankasta” tai perustelkkarista. Minusta luonnollisempaa on sijoittaa osa soittimista väleihinkin, jolloin luureilla musa kuulostaa omiin korviini luonnollisemmalta.Tässä vaiheessa säädetään voimakkuudet ja panoroinnit alustavasti, joten kovasti ei kannata tässä vaiheessa hinkata.

Kun akustiset soivat mukavasti yhteen, niin siirretään näiden ryhmäliuku alas ännettömälle ja siirrytään seuraaviin ryhmiin: elekrooniset kepit, bassot, kiipparit, taustalaulajat ja lopulta itse artistin kaikki raidat. Omassa systeemissäni en vielä koske rumpuihin lainkaan, koska niihin olen luonut oman systeemini, joka voi olla useimmille aloitteleville miksareille perinteisiä systeemejä helpompi. Mutta siihen seuraavassa postauksessa tarkemmin.

Nyt kun kaikki ryhmien sisällä on säädetty alustavaan kuosiin, aloitetaan jälleen esimerkiksi akustisten ryhmästä, jonka jälkeen tuodaan oman maun mukaan ryhmä kerrallaan miksaukseen. Nyt näiden ryhmien keskinäinen säätäminen on paljon helpompaa, kuin lukuisten yksittäisten soittimien säätäminen. Säädän mieluummin 4-5 ryhmää keskenään kuin 20 soitinta…

Itse teen tämän vaiheen vielä oman systeemini mukaan, eli palautan kaikki ryhmäliut alkuperäiseen asentoonsa eli kauniiseen ja tasaiseen riviin ja vältän vielä koskemasta ryhmäliukuihin voluumin säätämiseksi.

Säädän ryhmäliun sijasta kaikkien ryhmän sisällä olevien raitojen voimakkuutta yhdessä, kunnes ne ovat sopivalla voimakkuudella. Jokaisessa DAW:ssa on erilaisia systeemejä säätää usean raidan voimakkuutta yhtä aikaa siten, että näiden suhteelliset voimakkuudet pysyvät samoina. Kun olen alunperin tuonut kaikki raidat vaikkapa -18 dBFS voimakkuudella, niin tavoitteena on säätää ryhmien sisäiset radat siten, että kaikkien raitojen kumulatiivinen taso liikkuu piikeissä (peaks) noin -6 dbFS, jolloin jatkossa minulla on turvalliset 6 dB (headroom) käytössä ennen äänen säröytymistä (clipping).

Pienellä harjoittelulla noiden ryhmien säätäminen sujuu nopeasti. Itse käytän tähänkin systeemiä, jossa teen aluksi 2 dB:n kertasiirtoja, sitten 1 dB:n ja tämän jälkeen alkaakin olla ryhmät balanssissa ja paikallaan. Kaikki ryhmäliut aloitusasennossa. Vielä tarkistan ryhmittäin tasot, klikkaamalla koko miksauksen monoksi, jolloin saan vielä kuulla miksauksen uudesta näkökulmasta. Moni vannoo ”monomiksauksen” nimeen ja muuttaa kuuntelun stereoksi vasta myöhemmässä vaiheessa. Itse tarkistan jatkuvasti, miltä miksaus kuulostaa monona. Keskeinen apuväline miksauksessa onkin käyttää erilaisia keinoja kuulla miksaus eri ”kuulokulmasta”, koska korva tottuu kovin nopeasti kulloiseenkin kuuntelutapaan. Mono-stereo -vaihtelu on yksi tällainen apuväline.

Ja vasta seuraavassa vaiheessa otetaan mukaan multimikitetyt rummut, joilla saisi kaiken edellä kerrotun sotkettua moneen kertaan perinteisillä tavoilla, kuten olen kantapään kautta oppinut. Oman systeemini perusidea on säätää kaikki muu ensin about-paikoilleen ja käyttää tätä hyväksi rumpujen sisääntuonnissa. Lets see…

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: